Puolustusvoimat ostaa Yhdysvalloista satoja Raytheon FIM-92 Stinger -ilmatorjuntaohjuksia. Olalta laukaisevat aseet parantavat merkittävästi joukkojen ilmapuolustuskykyä. Asiasta ensimmäisenä kertoneen Helsingin Sanomien mukaan kaupan hinta on noin 90 miljoonaa euroa. Ohjusta testattiin Suomessa loppukesällä 2013.

HS:n mukaan puolustusministeri Carl Haglund kertoi hankintapäätöksestä kollegalleen Chuck Hagelille Washingtonin vierailullaan torstaina.

"Tulen allekirjoittamaan päätöksen huomenna tai maanantaina", Haglund (kuvassa vasemmalla tutustumassa F/A-18 Hornet -hävittäjään) totesi HS:lle. Ohjusten laukaisulaitteet eivät ole uusia, vaan peruskunnostettuja käytettyjä.

Puolustusvoimat on etsinyt ns. EKITO-hankeella (erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus) seuraajaa vanhentuneille venäläisvalmisteisille olalta laukaistaville lämpöhakuisille ItO-86 M Igla -ohjuksille. Lähi-ilmatorjunta kannettavilla ja olalta laukaistavilla ohjuksilla on keskeinen osa uutta hajautettua taistelutapaa.

Lentoposti.fi kertoi syyskuussa 2013 (linkki uutisen lopussa), miten Stinger oli menestynyt Suomessa järjestetyissä kenttäkokeissa. Niissä kuusi suomalaista koulutettiin käyttämään kolmea Stingerin maalinseurantasimulaattoria. Harjoituskohteina oli mm. F/A-18 Hornet -hävittäjä ja NH90-helikopteri.

Raytheonin mukaan virheettömästi sujuneissa testeissä käytettiin myös Meggit Banshee 500 -maalilennokkia. Kokeiden järjestelyistä Suomessa vastasi maavoimien materiaalilaitos.

Suomessa tehdyissa kokeissa oli käytössä Stinger Missile System Tracking Trainer -simulaattori. Uutisen kuvat ovat valmistajan koeammunnoista oikealla ohjuksella Yhdysvalloissa.

Nyt ostettuja maalin lämpöherätteeseen hakeutuvia Stingereitä on käytetty onnistuneesti kiinteä- ja pyöriväsiipisten maalien torjuntaan niin koeammunnoissa kuin taistelukentällä. Se soveltuu luonnollisesti myös miehittämättömien UAV-koneiden tuhoamiseen.

Stingereillä on sotatilanteissa pudotettu yli 270 ilma-alusta. Koeolosuhteissa kaikkiaan noin 1500 laukaisussa Stingerin luotettavuudeksi on saatu yli 90 prosenttia.

Stingerin ensimmäinen versio otettiin käyttöön 1981. Niitä toimitettiin mm. Neuvostoliittoa vastaan taistelleille afgaanisisseille.

Ampuja seuraa maalia tähtäimellään. Jos ilma-aluksen tuottama lämpöheräte on riittävä, ohjuksen infrapuna-hakupää lukittuu siihen. Äänisignaali ilmaisee laukaisuvalmiuden Stinger-operaattorille.

Laukaisun jälkeen heittopanos työntää ensin ohjuksen ulos olkapäälle tuettavasta laukaisulaitteesta (kuva yllä). Vasta jonkin matkan päässä varsinainen rakettimoottori käynnistyy ja kiihdyttää ohjuksen matkavauhtiinsa (otsikkokuva). Moottorin polttovaiheen päätyttyä Stinger ohjautuu inertiansa voimalla kohti maalia.

Aivan ensimmäiset olalta laukaistavat infrapunaohjukset (MANPADS, Man portable air-defence systems) lukittuivat ensin vain poistuvien maalien suihkumoottorien erittäin kuumiin poistovirtauksiin. Niitä oli myös helppo harhauttaa soihduilla.

Modernit ohjukset kuten Stinger pystyvät erottelemaan maalin taustastaan myös etusektorista eli torjumaan vasta hyökkäykseen hakeutuvia koneita. Niiden häirinnänsietokyky on myös merkittävästi parempi.

Peruskunnostettujen Stinger-ohjusten hankinta jatkaa Puolustusvoimien linjaa ostaa edullista mutta edelleen täysin toimivaa käytettyä kalustoa. Monia kauppoja voi pitää varsin onnistuneina.

Suuria viimeaikaisia hankintoja ovat olleet sveitsiläiset BAe Hawk Mk.66 -suihkuharjoituskoneet ja hollantilaiset Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunut.

Helsingin Sanomien uutinen 

Lue myös: