Yhdysvaltain ilmavoimat lensi 9. maaliskuuta viimeisen lennon 1990-luvulla käyttöönotetulla General Atomicsin valmistamalla MQ-1 Predatorilla. Päävastuu laajoista lennokkitehtävistä siirtyy uudemmalle ja suorituskykyisemmälle MQ-9B Reaperille.

Yhdysvaltain ilmavoimien Predatoreilla ympäri maailmaa operoivan Nevadan Creechin lentotukikohdasta toimiva 432nd Wing/432nd Air Expeditionary Wing suoritti viimeisen MQ-1 Predator -lennokin viimeisen lennon 9. maaliskuuta 2018.

Predatorin viimeistä lentoa julistettiin Creechin lentotukikohdassa pelastusajoneuvojen perinteisellä vesisuihkutervehdyksellä. Konetyyppien viimeisiä lentoja on kunnioitettu vastaavasti Vietnamin sodan ajoista lähtien.

Ensimmäisen kerran MQ-1 Predator oli tositoimissa tiedustelutehtävissä heinäkuussa 1995, kun se nousi ilmaan Albaniasta. Saman heinäkuun aikana USAF:n 11th Reconnaissance Squadron otti vastuun Predatorien toiminnasta Nevadan Indian Springsin tukikohdassa.

Alkuvaiheen operoinnin aikana menetettiin useita MQ-1 Predator -lennokkeja ilmatorjuntaohjuksien pudottamana tai järjestelmävikojen seurauksena. Yritys ja erehdys -menetelmän sekä innovatiivisuuden myötä lennokkitehtävät kehittyivät nykyiselle tasolle. Lennokkia kehitettiin sen moottorin, sensorien sekä aseistuksen osalta, jonka myötä käyttöön otettiin myös AGM-114P Hellfire -ohjukset. Ensimmäinen koelaukaisu tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 2001

Predator oli suuressa roolissa mm. vuosien 2001-2014 operaatio Enduring Freedomissa erityisesti Afganistanin yllä. Vuoden 2001 syyskuusta alkaneessa operaariossa Predatorilla lennettin aseistamattomana mutta jo 7. lokakuuta lennokki sai ensimmäisen tehtävän aseistettuna.

Vuonna 2003 lennokkitoiminta laajeni entisestään, kun käyttöön otettiin satelliitit ohjaussignaalien välittämisessä. Predatoreilla voitiin operoida ympäri maailmaa ohjaajien pysyessä kotimaan kamaralla. Uutta suorituskykyä käytettiin heti Iraqi Freedom -operaatiossa.

Seuraava suurempi Predatorin ROVER (Remotely Operated Video Enhanced Receiver) -päivitys otettiin käyttöön vuoden 2004 aikana. Se mahdollisti reaaliaikaisen videokuvan lähettämisen lennokilta tukikohtaan. Muutos paransi merkittävästi ohjajien tilannetietoisuutta.

MQ-1 Predator oli osoittanut kyvykkääksi järjestelmäksi, jonka käyttötarve kasvoi entisestään. Vuonna 2006 esiteltiinkin sen seuraaja MQ-9 Reaper. Se lentää ja nousee Predatoria nopeammin ja on optimoitu taistelukentän tarpeisiin entistä laajemmalla ja vaikutuskykyisemmällä ase- ja sensorivalikoimalla.

Vuoden 2011 aikana MQ-1 ja MQ-9 -lennokit ylittivät jo miljoonan lentotunnin rajan taistelutehtävissä. Vuonna 2013 ylitettiin jo kahden miljoonan lentotunnin raja, joka viimeistään osoitti lennokkien tarpeellisuuden eri operaatioissa.

Vuonna 2014 käytössä oli 303 Predatoria ja Reaperiä ja lentotunnit lähestyivät tuolloin 2,5 miljoonan rajaa. Niistä 90 prosenttia on USAF:n mukaan lennetty taistelutehtävissä.

Predatorit oli määrä siirtää eläkkeelle jo 2017 mutta ISIS:n nousu muutti suunnitelmia. Syksyllä 2014 käynnistyneessä Yhdysvaltain johtaman koalition Inherent Resolve -operaation aikana MQ-1 Predator ja MQ9 Reaper -lennokit olivat merkittävässä roolissa ISIS:in vastaisessa taistelussa Irakin ja Syyrian yllä. Niillä lennettiin yksin vuoden 2017 aikana yli 12 000 tehtävää, joka vastasi noin 16 000 lentotuntia.

Yksi askel tulevaan otettiin tammikuussa 2017, kun MQ-9 Reaperit lennettiin laatikko- ja lentorahtikuljetuksen sijaan Inherent Resolven päätyttyä omin siivin suoraan operaatio Freedom’s Sentinelin tarpeisiin Afganistaniin.

Reaperit jatkavat taivaalla ja Predatorit poistuvat aktiivikäytöstä. Niitä sijoitetaan museoihin Yhdysvalloissa ja muualle koalitiomaiden museoihin. Ensimmäiset Predatorit Yhdysvaltain ulkopuolella sijoitetaan Englannin Duxfordin American Air Museumiin ja RAF:n museoon Lontoossa. Creechin tukikohdan entiset Predatorit runkonumeroiltaan 03-3119 ja 03-3120 ovat palvelleet Ilmavoimia 14 vuoden ajan. Takana on noin 22 800 lentotuntia ja 1500 tehtävää.

 Vastuu taistelutoiminnasta siirtyy General Atomics (Predator B) MQ-9B Reaper -lennokeille. Se on kooltaan Predatoria suurempi. Pituutta lennokilla on 11 metriä ja siipien kärkiväli on 20,1 metriä.

Reaper voi operoida yli 15 kilometrin korkeudessa 40 tunnin toiminta-ajalla jopa 1000 merimailin mittaisia tehtäviä. Hyötykuormaa se voi kuljettaa jopa 1700 kg.

Kuuteen ulkoiseen ripustimeen voidaan asentaa ainakin 16 AMG-114P Hellfire -ohjusta ja kaksi laserohjattua GBU-12 Paveway II -pommia. Lennokkiin ollaan myös integroimassa ainakin MBDA:n Brimstone-ohjusta ja inertia/GPS-ohjautuvia GBU-38 JDAM (Joint Direct Attack Munition) -pommeja. USAF:n suunnitelmissa on integroida lennokkiin myös ilmasta-ilmaan vaikutuskyky.