Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä ja arvioiden mukaan aurinko on taas aktiivisimmillaan vuoden 2024 alussa. Tällaisella aktiivisuudella on vaikutuksia mm. satelliittien toimintaan ja satelliittipaikannukseen. Maanmittauslaitos kertoo jo varautuvansa lähestyvän aktiivisuushuipun vaikutuksiin. Auringon voimakkaan massapurkauksen tuttu merkki on revontulien näkyminen Etelä-Suomessa saakka.

Auringon ollessa aktiivinen roihupurkaukset ja massapurkaukset lisääntyvät, jolloin auringosta lähtee suuria määriä varautuneita hiukkasia. Edellinen tällainen auringon aktiivisuushuippu koettiin vuosina 2013–2015.

Purkausten osuessa maahan, ne voivat aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia esimerkiksi radioliikenteeseen, satelliitteihin, sähköverkkoihin ja satelliittipaikannukseen.

Kuluneiden vuosien aikana satelliittipaikannusjärjestelmät ja -laitteet ovat kehittyneet huimasti, mikä voi auttaa auringon aiheuttamiin ongelmiin. Kaikissa globaaleissa järjestelmissä on käytössä kolme taajuutta, mikä mahdollistaa paremman ionosfäärin mallintamisen niin laitteessa kuin paikannuspalveluissa. Parempaa mallintamista tukee myös paikannuspalveluiden käyttämien tukiasemien kasvanut määrä.

"Tarkkaa paikannusta käyttävä pystyy varautumaan esimerkiksi tarkistamalla avaruussään sitä kuvaavista palvelusta ja arvioimaan mittausten luotettavuutta. Mahdollisuuksien mukaan mittauksia kannattaa myös toistaa, jotta saa paremman varmuuden siitä, että mitattu sijainti on varmasti oikea", sanoi Maanmittauslaitoksen johtava asiantuntija Topi Rikkinen.

Maanmittauslaitoksen mukaan loppusyksystä alkaen alkuvuoteen saakka on odotettavissa aikoja, jolloin tarkkojen sijaintiratkaisujen saaminen ja niiden luotettavuus voi heikentyä myös keskellä päivää. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi tarkkaa paikannusta hyödyntävien koneohjausjärjestelmien toimintaan.

Lentoliikenteessä GNSS-paikannus (Global Navigation Satellite System) on laajassa käytössä ja häiriöalttiutta poistavat myös käytössä olevat intertia- ja radionavigointijärjestelmät. Lentoliikenteen osalta käytössä on erilaisia navigointitarkkuusmäärityksiä.

GPS-signaalin kadotessa ei tiettyjä lähestymismenetelmiä voida käyttää ja vääristämällä paikkatietoa voidaan aiheuttaa myös muunlaisia ongelmia. Lentokoneiden järjestelmät tunnistavat tällaiset ongelmat, jonka lisäksi lentäjät on koulutettu virheellisen signaalin aiheuttamien ongelmien havainnointiin.

Tarkkaa paikannusta käytetään laajasti siviilisovelluksissa, mutta myös Puolustusvoimilla on omia tarpeitaan tarkalle paikannukselle.

"Auringosta purkautuneet varautuneet hiukkaset vaikuttavat ionosfäärissä eli ilmakehän ylimmässä osassa siten, että satelliitista lähetettävä paikannusignaali vääristyy. Tällöin käyttäjän laite ei pysty seuraamaan signaalia luotettavasti. Tämä voi johtaa huonompaan paikannustarkkuuteen, tai jopa siihen, että laite ei voi paikantaa lainkaan", jatkoi Rikkinen.

Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus (FGI) tutkii parhaillaan sitä, millaista tilannekuvatietoa satelliittipaikannuksen luotettavuudesta on saatavilla ja voidaan tuottaa. Ionosfäärin tilan mallintamisessa hyödynnetään koneoppimismenetelmiä.

"Koneoppimismallimme pyrkii yhdistämään kaksi eri arviota ionosfäärin vaikutuksesta, jotta saadaan tarkempi, koko Suomen kattava malli. Tulokset vaikuttavat lupaavilta ja tulevaisuuden kehittämistyö näyttää, miten tarkkaan ennusteeseen pääsemme. Jos onnistumme, voidaan menetelmää myöhemmin hyödyntää GNSS-Finland tilannekuvapalvelussa ja tarjota tarkempaa paikannuspalvelua", kertoi Maanmittauslaitoksen vanhempi tutkija Mika Saajasto.

"Satelliittipaikannuksen luotettavuuteen tehtävä tutkimus on yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaista, sillä esimerkiksi teleoperaattorit ja sähköverkot tarvitsevat tarkkaa GNSS-aikatietoa, jotta eri järjestelmät voivat toimia tehokkaasti",  jatkoi Saajasto.