Karjalan prikaati esitteli 27. maaliskuuta maavoimien alueellisten joukkojen uusia Stinger RMP Block 1 -ilmatorjuntaohjuksia sekä niihin liittyviä koulutusjärjestelyjä ja kalustoa. Ohjus on osoittautunut tehokkaaksi niin testeissä kuin tositilanteissa. Suomessa varusmiehet kuljettavat Stingereitä mönkijöillä ja nousevat puiden latvojen ylle nostolavoilla.

Uusi järjestelmä on saanut nimen Ilmatorjuntaohjus 15 käyttöönottovuoden mukaisesti. Varusmieskoulutus ITO15-järjestelmällä on aloitettu maaliskuussa Vekaranjärvellä Karjalan prikaatin Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa alkaneella aliupseerikurssilla. Ohjusmiehet ensimmäisenä koulutettavaan yksikköön valitaan seuraavasta kesällä palvelukseen astuvasta saapumiserästä.

Hankinta käynnistyi jo vuonna 2009 ja se sisälsi kansainvälisen tarjouskilpailun sekä mittavat järjestelmätestaukset. Puolustusministeri päätti Stinger-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnasta maavoimille tammikuussa 2014.

Kauppa käsittää Raytheon FIM-92 Stinger RMP Block 1 -ohjukset (RMP, Reprogrammable MicroProcessor), ampumalaitteet, ympärivuorokautisen toiminnan mahdollistavat lämpötähtäimet sekä tarvittavat koulutuslaitteet.

Ohjukset hankitaan Yhdysvaltojen varastoista peruskunnostettuina. Käytännössä Stingereistä uusitaan kaikki vanhenevat komponentit.

Näin saavutetaan kustannustehokkaasti uusimman FIM-92-version suorituskyky ja elinjakso. Vastaavia päivityksiä ohjuksille tehdään myös Yhdysvalloissa.

Materiaalitoimitukset ajoittuvat vuosille 2015 - 2018. Varusmieskoulutus on jo aloitettu Tanskasta vuonna 2014 käytettynä ostetulla Stinger-koulutusmateriaalilla (kuvissa). Samalla saatiin harjoituskäytössä ammuttaviksi soveltuvia, mutta lähitulevaisuudessa vanhentuvia kovia ohjuksia.

Järjestelmähankinta sisältää lisäksi käytön vaatiman koulutuksen, tukeutumismateriaalia, varaosia, käyttöön ja ylläpitoon tarvittavan dokumentaation, käyttöön ja laadunvalvontaan liittyviä palveluita sekä ohjusten kunnonvalvonta- ja elinjaksoseurannan.

Järjestelmää täydennetään edelleen hankinnalla, johon kuuluu muun muassa kuljetusvälineitä (Polaris 800 6x6 -maastoskootterit, kuvassa), viestimateriaalia ja taistelijoiden tarvitsemaa optroniikkaa.

Ohjusampujien käyttöön on ostettu myös 16 metriin asti yltäviä kotimaisia Leguan 160 -henkilönostimia (kuvassa ylempänä). Niiden avulla voidaan Stingereitä ampua yllätyksellisesti myös keskeltä metsäalueita.

ITO15-järjestelmällä korvataan käytöstä poistettavien 23 mm 23ItK61 "Sergei" -ilmatorjuntatykkien suorituskykyä. Samaten Stingerit korvaavat jo 10 vuotta sitten käytöstä poistuneen neuvostovalmisteisten ITO86M Igla -olkapääohjusjärjestelmän jättämää suurta tyhjiötä alueellisten joukkojemme lähi-ilmatorjunnassa.

Nyt toteutettu hankinta luo kyvyn kouluttaa ja rakentaa Stinger-koulutettua reserviä ja samalla se tuo uutta suorituskykyä alueellisten joukkojen lähi-ilmatorjunnalle. Puolustusvoimien säästöjen takia varsinaisia ohjuksia ei kuitenkaan ole vielä voitu hankkia tarvittavia määriä.

Stinger nousi kuuluisuuteen Afganistanissa

Uusimmassa versiossaan ilmamaalin infrapuna/ultravioletti-alueiden herätteeseen hakeutuvia Stingereitä on maailmalla käytetty onnistuneesti niin kiinteä- kuin pyöriväsiipisten kohteiden torjuntaan koeammunnoissa ja taistelukentällä.

ITO15 soveltuu luonnollisesti miehittämättömien UAV-koneiden sekä myös alhaisella nopeusalueella lentävien risteilyohjusten torjuntaan.

Järjestelmän häirinnänsietokyky esimerkiksi ilma-alusten omasuojajärjestelmien soihtuheitteitä vastaan on vuosien varrella parantunut uusien ohjusversioiden myötä.

Stingereillä on taistelutilanteissa ammuttu alas yli 270 ilma-alusta. Koeolosuhteissa kaikkiaan noin 1500 laukaisussa Stingerin luotettavuudeksi on saatu yli 90 prosenttia.

Stingerin ensimmäinen versio otettiin käyttöön 1981. Tulikasteensa järjestelmä sai Falklandin sodassa 1982.

Tuolloin saarille rantautuneet brittien erikoisjoukot pudottivat ilman mitään Stinger-koulutusta mukaansa saamillaan ohjuksilla argentiinalaisen Pucara-rynnäkkökoneen ja helikopterin.

Yhdysvallat toimitti 80-luvulla Stingereitä Neuvostoliiton miehitystä vastaan taisteilleille afgaanisisseille. Afganistanissa ohjuksia käytettiin menestyksellä erityisesti taisteluhelikopterien torjuntaan.

Kuten jo varhaisversioiden menestys Falklandeilla osoitti, Stinger on helppokäyttöinen. Ohjusampuja seuraa maalia tähtäimellään. Jos ilma-aluksen tuottama heräte on riittävä, ohjuksen hakupää lukittuu siihen.

Äänisignaali ilmaisee laukaisuvalmiuden Stinger-ampujalle. Lentoon päästyään ohjus hakeutuu itsenäisesti hakupäänsä lukitsemaan maaliin. +TT+

Ilmatorjuntaohjus ITO15 Stinger

• Stinger RMP Block 1
• Stinger-tuoteperheen viimeisin kehitysversio
• Kannettava olalta laukaistava infrapunahakuinen ilmatorjuntaohjus
• Kaksitoiminen hakupää (IR + UV)
• Kantama noin 5 km, korkeusulottuvuus noin 3 km
• Ohjuksen nopeus 750 m/s (max)
• Paino noin 15 kg (ampumalaitteen kanssa)
• Valmistaja Raytheon, USA

Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja aiheesta: