Liikennepalvelulaki kokoaa yhteen liikennemarkkinoiden lainsäädännön ja luo edellytykset liikenteen digitalisaatiolle ja uusille liiketoimintamalleille. Ensimmäisessä vaiheessa liikennepalvelulakiin koottiin tieliikennettä koskevat säädökset. Toisessa vaiheessa mukaan liitetään lento-, meri- ja raideliikenteen markkinoita ja kuljetushenkilöstön pätevyyksiä koskevat säädökset.

Liikennepalvelulain keskeisenä tarkoituksena on edistää liikenteen palvelujen digitalisointia ja tiedon tehokkaampaa hyödyntämistä. Tiedon avaamista jatketaan liikennepalvelulain toisessa vaiheessa. Myös liikenteen rekisterisääntelyä uudistetaan.

Hallitus antoi eduskunnalle esityksen liikennepalvelulain toisesta vaiheesta 19. lokakuuta.

"Koko uudistuksen lähtökohtana on ollut tarjota liikenteen käyttäjille hyviä ja joustavia palveluja ja valinnanvapautta. Liikennepalvelulaki mahdollistaa sen, että liikennettä voidaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, yhtenä palveluna. Tiedon avaaminen on keskeistä tässä muutoksessa ja se painottuukin lain toisessa vaiheessa", toteaa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner.

Liikennepalvelulain tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan tietojen avaamista ja avointen rajapintojen kautta tapahtuvaa asiointia. Tietojen avaamista jatketaan liikkumispalveluiden käyttöä koskevan tiedon osalta. Liikennevirasto velvoitettaisiin avaamaan saamansa tieto palveluiden käytöstä avoimen rajapinnan kautta sellaisessa muodossa, ettei sitä pystytä yhdistämään yksittäisiin käyttäjiin, palveluntarjoajiin tai palveluihin.

Matkaketjujen ja yhdistettyjen palveluiden tarjoamista helpotettaisiin mahdollistamalla niin sanottu puolesta-asiointi, jolloin esimerkiksi yhdistetyn palvelun tarjoaja voisi liittää yhdistettyyn liikkumispalveluun kaikkien liikennemuotojen matkalippuja, auton vuokrauspalvelua, erilaisia sarja- tai kausituotteita sekä alennuksia asioimalla asiakkaan tahdosta tai hänen puolestaan eri palveluissa.

Viranomaisten rekisterit ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen erittäin tarkkoja ja kattavia, ja niiden parempi hyödyntäminen voisi olla merkittävä kilpailukykytekijä. Liikenteen rekisterisääntelyn uudistuksella vahvistetaan rekisteröityjen itsensä mahdollisuuksia käyttää omaa tietoaan ja hyötyä paremmista liikkumispalveluista.

Tarkoituksena on myös lisätä yritysten mahdollisuuksia tehdä innovaatiotoimintaa sekä kehittää ja tarjota liikkumispalveluita, samoin kuin parantaa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin viranomais- ja palvelutoimintaa.

Uudistus merkitsee norminperkuuta, sillä noin kymmenestä nykyisestä liikenteeseen liittyvästä rekisteristä ja niitä koskevista erillisistä laeista muodostettaisiin yksi yhtenäinen liikenneasioiden rekisteri, joka sisältäisi tietoa toiminnanharjoittajaluvista, liikennevälineistä ja henkilöluvista kuten ammattipätevyyksistä.

Liikennepalvelulain toisessa vaiheessa vahvistetaan Trafin roolia liikenteen lupa- ja valvontaviranomaisena. Trafi myöntää jatkossa toimiluvat niin lentoliikenteen, rautatieliikenteen kuin tieliikenteenkin toimijoille.

Lento-, meri-, raide- ja tieliikenteen markkinoita ja kuljetushenkilöstön pätevyyksiä koskevat säännökset kootaan liikennepalvelulakiin. Samalla säädöksiä on tarkoitus sujuvoittaa ja yksinkertaistaa. Trafi toimii tältäkin osin lupa- ja valvontaviranomaisena.

Ilmailun sääntely perustuu suoraan sovellettavaan EU-lainsäädäntöön, joten kansallista lainsäädäntöä on vain vähän. Luvanvaraista lentotoimintaa koskevat henkilö- ja organisaatioluvat siirretään ilmailulaista liikennepalvelulakiin.

Markkinoillepääsyä koskevien lupien kansallista lupaprosessia sujuvoitettaisiin. EU-sääntelyn mukaisesti mahdollistettaisiin ilmoituksenvarainen toiminta lentokoulutuksessa ja lentotyössä myös sellaisessa toiminnassa, jota säännellään kansallisesti. Mahdollisuus kauko-ohjatun lentotoiminnan lupajärjestelmään säilytettäisiin siltä varalta, että toimijoilta lupia kansainvälisesti vaadittaisiin.