Koneessa oli 56 matkustajaa. Miehistöön kuului kaksi lentäjää, viisi matkustamohenkilökunnan jäsentä ja lisäksi koneessa oli kolme turvamiestä (Air Marshal). Jo torstaina ehätettiin kertomaan, että äkillisesti matkalentokorkeudessa lennonjohdon toisiotutkasta kadonneen koneen osia olisi havaittu. Tieto kuitenkin kumottiin nopeasti. Itäinen Välimeri on vilkkaasti liikennöity merialue, joten siellä kelluu runsaasti kaikenlaista rojua. Toisaalta alueen ilmatila on poikkeuksellisen tarkan seurannan piirissä. Siviililennonjohdon toisiotutkien lisäksi Välimeren rantavaltioissa on runsaasti sotilaalliseen ilmavalvontaan liittyvää primääritutkakalustoa. Alueella liikkuu myös eri valtioiden sota-aluksia, joissa on tehokkaat ilmavalvontajärjestelmät.
Myös Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Sentinel-1A -satellitti on havainnut pari kilometriä pitkän öljylautan kaakkoon koneen viimeisestä tutkahavainnosta. Kyseessä voi olla pintaan noussut Airbusin JET A1 -lentopolttoaine. Nykyaikaisissa matkustajakoneissa on kelluvaa materiaalia kuten pehmusteita, eristeitä, komposiittirakenteita ja matkatavaroita. Kun niitä löytyy, voidaan tunnettujen merivirtausten perusteella ryhtyä rajaamaan etsintäaluetta.
Onnettomuustutkijoille on erityisen tärkeää löytää koneen lentoarvojen SSFDR-tallennin (Solid State Flight Data Recorder) ja SSCVR -ohjaamoäänitallennin (Solid State Cockpit Voice Recorder). Mikäli laitteet ovat säilyneet vahingoittumattomina, ne antavat kattavan kuvan koneen viime vaiheista. Mereen joutuneen tallentimen löytämisen helpottamiseksi siihen on kiinnitetty vedenalaista äänisignaalia lähettävä ULD-paikannin (Underwater Location Device, kuvassa). Laite toimii ainakin 30 vuorokautta aktivoitumisensa jälkeen. T.T. Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja:
|
|||