Pyhtäällä Helsinki East Aerodromella 26. elokuuta järjestetty Tech Runway -tapahtuma kokosi yhteen ilmaliikenteen ammattisia suurten kysymysten äärelle. Tapahtuman aiheina olivat suomalaisen lentokenttäverkoston haasteet sekä uudet ilmatilan käyttäjät eli miehittämätön ilmailu. Sähkölentokoneistaankin tuttu Pipistrel esitteli tapahtumassa Alpha Electro -konettaan, jonka Lentoposti.fin toimittaja pääsi myös koelentämään.

 
Pyhtäällä Aeronautica arenalla järjestettiin nyt jo vuorossaan toinen Tech Runway -tapahtuma. Kyseessä on tulevaisuuden ilmaliikenteen ja ilmailuteknologian seminaari- ja messutapahtuma, joka kokosi paikalle yli 200 niin kotimaista kuin ulkolaistakin esiintyjää ja vierasta. Paikalla oli tunnetuimmista osallistujista edustettuina muun muassa Rolls Royce, Neste ja VTT.

Seminaariosuudessa käsiteltiin uusien teknologioiden vaikutusta ilmastokysymyksiin, tulevaisuuden ilmailuratkaisuja kuten etälennonjohtojärjestelmää ja droneja sekä mm. FUAVE:n (Finnish UAV Ecosystem) näkymiä.

Slovenialainen Pipistrel esitteli Tech Runwayssa tuotteitaan, jonka valikoimaan kuuluvat ultrakevyet ja tyyppihyväksytyt lentokoneet.

Vuodesta 2007 lähtien sähkölentokoneiden kehitystyötä tehnyt ja erilaisia sähkömoottoroituja pienlentokoneita valmistanut yritys sai kesäkuussa EASA:n tyyppihyväksynnän Velis Electro -koneelleen. Kyseessä on lentokoulutuskäyttöön suunniteltu sähkölentokone, jonka voimalinjana on EASA:n vuonna 2020 tyyppihyväksymä E-811-268MVLC -moottori.

 Pipistrelin tuotevalikoimassa on myös kaksi muuta sähkölentokonetta, jotka ovat Taurus Electro ja Alpha Electro. Myös Suomessa on käytössä yksi Pipistrelin valmistama Alpha Electro -sähkölentokone, joka on Helsingin sähkölentokoneyhdistyksen ultrakevyt OH-U682.

Uuden Velis Electron voimalinjana toimii vain noin 20 kiloa painava sähkömoottori sekä koneen etu- ja takarunkoon sijoitetut nestejäähdytetyt akustot. Ne saadaan ladattua pikalaturilla 35 %:n täyttöasteesta 95%:iin vain 80 minuutissa – normaalilla verkkovirralla saa varautua lataamaan yön yli. Tyyppihyväksyntämenettelyn aikana turvallisuus varmistettiin mm. kahden litiumioniakun ns. thermal runaway -ilmiön varalta sekä onnettomuustilanteiden osalta.

Velis Electron toiminta-aika on valmistajan mukaan jopa 50 minuuttia, jonka jälkeen käytössä on VFR-toimintaa vaadittava toiminta-aikareservi. Sähkölentokoneen maksimi lentoonlähtöpaino on 600 kg ja hyötykuormaa se voi kuljettaa 172 kg. Koneen suorituskyky mahdollistaa lentoonlähdön alle 250 metriseltä kiitotieltä ja 50 jalan esteen ylitys onnistuu noin 450 metrin kiitotieltä.

 Lentoposti.fi sai tilaisuuden kokeilla sähköilmailua Pyhtään Redstonen lentokentällä, joka tunnetaan myös Helsinki-East Aerodromena. Pipistrel oli valitettavasti joutunut viemään tehtaan esittelykoneena toimivan Velis Electron muualle Eurooppaan, mutta paikan päälle oli tuotu lähes vastaava Alpha Electro (I-X052).

Pyhtäälle tuotua sähkölentokonetta ei tarvinnut lentää Sloveniasta asti. Koneen siivet irtoavat näppärästi kolmen henkilön avulla ja pienehkö runko kulkee siipien kanssa kuljetusvaunussa vähän samaan tapaan purjelentokoneiden kanssa.

 Ulkoisesti Alpha ja Velis ovat identtisiä ja muutokset ovat lähinnä sisäisiä. Teholtaan voimalinjaston 50kW akut ovat Alphassa ilmajäähdytteiset, kun ne taas ovat Velisissä nestejäähdytteiset. Veliksen sivuvakaaja ja -peräsin on tehokkaampi, joten stabiliteetti on vastaavasti myös parempi. Laskutelineet ovat vahvempaa tekoa ja Velistä voi jarrutella varvasjarruilla, kun Alphan jarrutus tapahtuu käsijarrulla. Näiden sähkölentokoneiden yksinkertaiseen ja moderniin mittaripaneeliin on Velisissä lisätty erillinen varoituspaneeli.

Pipistrelin koelentäjä Denis Rutarin kanssa toteuttettu esittelylento alkoi koneen ulkoisella tarkastuksella. Se on muilta osin samanlainen kuin perinteisillä lentokoneilla, mutta sähkömoottoria ei tarvitse tarkastaa. Potkuri pyörii kitkatta täysin vapaasti, kun ei ole puristusvastusta. Kierron aikana oli huomio kiinnittyi koko siiven mittaiseeen, yhtenäiseen siiveke/laippa yhdistelmään.

Ohjaamon luukku nousee ylös siiven alapintaan ja penkeille noustaan takapuoli edellä, jonka jälkeen nostetaan jalat sisään. Vaikka ohjaamo näytti ensisilmäyksellä ahtaalta, totuus oli toinen – sinne mahtui kaksi normaalikokoista lentäjää hyvin eikä tarvinnut istua kylki kyljessä. Cessnoihin tottuneelle oli silmiinpistävää mittareiden vähyys. Koska moottorivalvontamittareille ei ole tarvetta, niin eipä niitä ole ohjaamoon asennettukaan.

Sähkölentokoneen tarkastuslistat ovat lyhyet kuten käynnistyskin. Neljä kytkintä ON-asentoon ja vähä-ääninen moottori on käynnissä. Melua tulee suurimmillaan vain 60 dBa. Koneen ollessa paikallaan asematasolla moottoritehoa ei tarvita niin myöskään potkuri ei pyöri. Maaohjattavuus oli herkkä ja kiitotielle siirtyminen tapahtui ilman koekäyttöä.

Pyhtään kiitotie 15/33 oli vapaa joten tehovipu eteen ja Alpha suorastaan syöksähti eteenpäin – kiihtyvyys oli samantyyppistä kuin sähkö- tai hybridiautoilla, eli tehonlisäys oli välitön. Lentoonlähtö tapahtui 1-laipalla (15˚) ja irtoaminen tapahtui nopeasti 45 solmun nopeudella. Nousunopeus kahdella ohjaajalla on hyvää luokkaa noin 800 jalkaa minuutissa.

Koneen isot ikkunat tarjoavat hyvän näkymän ja istuma-asento tuntuu luontevalta. Ainakin Alphassa polkimet tuntuvat hieman heppoisilta, toisaalta jalkaa tarvitsee antaa vähemmän kuin perinteisissä lentokoneissa, kun moottorin kiertovaikutusta ei ole. Alphan ohjaustunto on kevyt ja tarkka, juuri mitään viivettä ei kallistuksissa ja kaarroissa esiinny. Tähän vaikuttanevat koko siiven pituiset siivekkeet.

Kädessä pieneltä tuntuva tehovipu on säädöltään herkkä ja aiheuttaa aluksi hieman turhaa edestakaista liikettä, mutta se lienee kuitenkin vain tottumiskysymys. Kaikki tutustumislennolla suoritetut perusliikehdinnät olivat helppoja ja koneen keveyden huomaa verrattuna perus-Cessnoihin huomaa.

Sakkausnopeus on noin 45 solmua, eikä koneen sakkauskäytöksessä ole mitään normaalista poikkeavaa. Alphaa ja Velisiä ei ole sertifioitu syöksykierteeseen. Lennon aikana ei ole tarpeen seurata muuta moottoriin liittyvää kuin akkutehoja.

Lähestymisessä näkyvyys ulos on edelleen hyvä. Laskukierroksessa myötätuulinopeus on noin 80 solmua ja hieman puuskaiseen sivutuuleen laskuun tultiin 1-laippa-asetuksella. Tässä vaiheessa koneen keveys tuli ehkä selkeimmin esiin, kun puuskat heittelivät Alphaa enemmän ja terävämmin kuin perinteistä Cessna-pienkonetta.

Ohjaaminen oli edelleen tarkkaa eikä vaatinut sen suurempaa yliohjaamista. Varsinaista maksimi sivutuulikomponenttia ei ole ilmoitettu, mutta koelennoilla on osoitettu 15  solmun sivutuulikomponentti.

 Loppuosalla lähestymisnopeus vähennetään 60–65 solmuun ja kosketuksessa nokan asento peittää kiitotien. Läpilaskussa tehon täysi viiveettömyys yllätti kyytiläisen uudemman kerran. Myöhemmin koettu laskukiito puolestaan oli lyhyt kiitos kevyen koneen ja tehokkaiden jarrujen.

Tutustumislennosta jäi positiivinen kuva ja rehellisesti voi sanoa, että tulevaisuus on jo täällä. Alphan ja vastaavasti Velisin rakenteiden ja käytön yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus puhutteli vannoutunutta patarauta lentäjää. HT

Lue myös: