Helsingin satamassa vieraillut Yhdysvaltain laivaston maihinnousutukialus USS Kearsarge (LHD 3) irrottautui Hernesaaren laiturista puoliltäpäivin maanantaina 8. elokuuta. Alus suuntasi pohjoiselle Itämerelle, jossa se harjoittelee USS Gunston Hall (LSD 44) ja USS Arlington (LPD 24) -maihinnousualusten kanssa yhdessä Suomen puolustusvoimien kanssa 19. elokuuta saakka. Lentoposti.fi tutustui jättimäiseen maihinnousualukseen ja sen kalustoon Kearsargen vieraillessa Helsingissä.

Suomen mittakaavassa jättimäiseksi luonnehdittu Wasp-luokan USS Kearsarge on 257 metrin pituisena melkoinen järkäle verrattuna satamissamme normaalisti käytössä oleviin risteilyaluksiin. Samaan aikaan Hernesaaressa vieraillut saksalainen risteilyalus Inspiration oli ulkomitoiltaan kuitenkin Kearsargeakin suurempi.

Kearsargen kahden höyryturbiinin antama suurin nopeus on yli 24 solmua ja täydessä lastissa aluksen uppouma on reilut 41 300 tonnia.

Edellisen kerran näin suuri sota-alus vieraili Suomen vesillä vuonna 1941. Tirpitz oli pituudeltaan kuusi metriä lyhyempi kuin USS Kearsarge, mutta uppoumaltaan se oli nyt Suomessa vieraillutta US Navy maihinnousualusta suurempi.

Lentoposti.fi tutustui USS Kearsargeen maalta ja ilmasta sekä mereltä mediapäivän aikana, jolloin kannella puhuivat ja esittäytyivät Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Douglas T. Hickey, puolustusministeri Antti Kaikkonen, ulkoministeri Pekka Haavisto, merivoimien komentaja kontra-amiraali Jori Harju ja prikaatikenraali Andrew Priddy.

Puolustusministeri Kaikkonen kiitteli puheenvuorossaan Yhdysvaltain vahvaa tukea Nato-jäsenyysprosessissa. Hyvän yhteistyön ja kumppanuudet Kaikkonen näki kullanarvoisina vallitsevassa toimintaympäristössä.

Maihinnousualuksen uumenissa oli mittava määrä sotilasajoneuvoja ja ilma-aluksia. Sujuvan joukkojen ja ajoneuvojen liikuttamisen mahdollistamiseksi käytössä oli portaiden sijaan pitkiä luiskia eri kerrosten välillä.

 Vierailu kiinnosti luonnollisesti myös suomalaisia vaikka alukselle ei yleisökierroksia järjestetty. Laiturin äärellä vieraili päivittäin satoja ihmisiä, joista osa oli saapunut paikalle pidemmäksikin aikaa picnic-viltin ja eväiden kanssa.

Satamavierailun aikana Hernesaaren liikenne oli ajoittain jopa tukossa. Myös satama-altaan toisen puolen näköalapaikka ja hissit ruuhkautuivat maihinnousualuksen vierailun aikana. Ihmismassat houkuttelivat satamaan myös tilapäisiä myyntipisteitä, joissa oli tarjolla kahvia, jäätelöä ja ilmailullisia sisustustuotteita.

Maihinnousualuksen kannella on sekä Yhdysvaltain merivoimille että merijalkaväelle kuuluvaa helikopterikalustoa. Normaalisti kannella tai sen alla mukana kulkee 10 MV-22 Ospreyta, kuusi AV-8B Harrier -hävittäjää, kolme UH-1Y Venom-, neljä AH-1Z Viper ja kolme MH-60S Sea Hawk -helikopteria.

Maihinnousuoperaatioihin on käytössä myös kolme LCAC-maihinnousualusta (Landing Craft, Air Cushion) tai kaksi LCU:ta (Landing Craft Utility). Joukkoja aluksella mahtuu noin pari tuhatta henkilöä.

Hernesaaressa aluksen ylle oli perustettu myös tilapäinen rajoitusalue, jotta mahdolliset miehittämättömät ilma-alukset pysyisivät poissa. Niitä oltiin toki myös valmiina torjumaan.

Kannella nähtiin nimittäin Northrop Grummanin elektronisen sodankäynnin C-UAV -järjestelmä (Counter - Unmanned Aerial Vehicle), joka tunnetaan myös nimellä Drake (Drone Restricted Access Using Known Electromagnetic Warfare).

Aiemmin Drake-järjestelmä oli käytössä Yhdysvaltain maavoimien joukoilla mm. Irakissa ja Afganistanissa, jossa sen avulla estettiin tienvarsipommien räjäyttämistä. Nykyisin järjestelmä on laajasti käytössä US Navyn pinta-aluksilla ja sitä voidaan käyttää akkukäyttöisesti selkäreppumallina tai suoraan kiinni laivan virtalähteessä. Aluksilla on käytössään useita Drake-järjestelmiä.

Drake-järjestelmä havaitsee radiosignaalit ja kykenee vaikuttamaan tietyn tyyppisiin droneihin ilman kineettistä voimaa. Kun luvaton drone tulee liian lähelle tai lentää alueella missä sen ei pitäisi olla toimii Drake häirintälaitteena luoden ns. suojakuoren ympärilleen estäen dronen ohjaussignaalin kulkemisen. Se ei siis välttämättä pudota dronea, mutta estää sen liikkumisen. Koska dronen lähestymistä voi olla vaikea havaita on Drake-järjestelmä aina päällä US Navyn laivoilla.

Toiminta-alueen tapahtumia seurataan laajasti ja aluksessa on merkittävä määrä eri tarkoituksiin käytettäviä sensoreita. Niistä tunnistettavimmat ovat erilaiset tutka-antennit. Tällaisia ovat Raytheonin valmistama pitkän kantaman AN/SPS-49 -ilmavalvontatutka, ITT Exelis'in valmistama elektronisesti skannaava AN/SPS-48 AESA-tutka sekä Northrop Grumman AN/SPS-67 -merivalvontatutkat.

Niiden havainnot yhdistyvät tarvittaessa nopeasti aluksen muihin vaikutuskykyihin, joita ovat kaksi RIM-116 Rolling Airframe Missile (RAM) ja kaksi Nato Sea Sparrow -ilmatorjuntaohjusten laukaisualustaa. Niiden lisäksi muuta kineettistä vaikutuskykyä edustavat kaksi 20mm Phalanx CIWS -tykkitorni (Close In Weapon System), neljä .50 cal konekivääriä sekä neljä 25 mm Mk.38 konetykkiä.

Kannelle tiiviiseen riviin pakatut Bell Boeing MV-22B Osprey VTOL -kuljetuskoneet (Vertical Take Off and Landing) mahdollistavat nopeita joukkojen siirtoja jopa yli 900 kilometrin toimintamatkalla. Kyseessä on kääntyväroottorinen lentokone, jossa yhdistyy kiinteäsiipisen matkanopeus sekä helikopterin kyky nousta ja laskeutua pystysuoraan.

MV-22 on suunniteltu myös tukialuskäyttöön, sillä roottorit taittuvat kokoon ja siivet kääntyvät rungon suuntaisiksi tilaa säästäväksi paketiksi.

MV-22 voi kuljettaa 24 taisteluvarustuksessa olevaa merijalkaväen sotilasta kohteeseen jopa viisi kertaa nopeammin kuin perinteinen helikopteri. Ospreyssa on neljän hengen miehistö ja ilma-aluksen turvana on kaksi konekivääriä.

Suojaa maihinnousuoperaatioihin tarjoaa myös Bell AH-1Z Viper -taisteluhelikopteri. Sen kuuteen ripustimeen voidaan asentaa erilaisia vaikutuskykyjä, Viperia operoidaan kahden hengen miehistöllä, joista toinen on lentäjä ja toinen on ampuja. Toiminta-aikaa taistelukopterilla on reilut kolme tuntia ja matkalentonopeus on noin 140 solmua.

Bell UH-1Y Venom (Super Huey) on kaksimoottorinen monitoimihelikopteri, joka on korvannut US Navyn aluksilla ikääntyviä vanhempia helikopteriversioita.

Venom on varustettu kahdella ulkoisella ripustimella, joihin voidaan asentaan 70 mm Hydra 70 (APKWS II) -rakettikasetit tai konekiväärit. Miehistömäärä on 12, joka sisältää kaksi lentäjää, ampujan, joukkueenjohtajan sekä kahdeksan taisteluvarustuksessa olevaa merijalkaväen sotilasta. Matkalentonopeutta Venomilla on noin 135 solmua ja toimintamatkaa se tarjoaa noin 320 kilometriä.

 Sikorsky MH-60S Seahawk -helikopterit puolestaan antavat tukea erilaisiin pintatorjunta- ja taistelutehtäviin. Ne toimivat myös etsintä- ja pelastuspalvelun ja evakuointitehtävien parissa. Neljän hengen miehistöllä operoitava Sea Hawk tarjoaa 450 kilometrin toimintamatkan ja suurin lentonopeus on 180 solmua.

Maihinnousuja varten Kearsargen uumenissa on erilaisia ajoneuvoja, jotka kuljetetaan kohteeseen kolmella LCAC-ilmatyynyaluksella (Landing Craft Air Cushion).

Ne saadaan käyttöön pumppaamalla Kearsageen painolastiksi jopa 15 000 tonnia merivettä. Tuolloin LCAC-ilmatyynyalukset pääsevät matkaan Kearsargen alimmalta kannelta perän kautta.

LCAC voi kuljettaa normaalioloissa 60 tonnin kuormaa ja tietyissä olosuhteissa jopa 75 tonnia. Etenemisvauhtia LCAC kerää kaasuturbiinien avulla jopa 40 solmua.

LCAC:n pituus on 28 metriä ja leveyttä sillä on 14,7 metriä. Uppouma on täydessä kuormassa lähes 177 tonnia. 

Toimintamatkaa LCAC:lla on 50 tonnin hyötykuormalla ja 35 solmun nopeudella noin 320 kilometriä. Viiden hengen miehistöllä operoitava LCAC on varustettu tutkalla sekä erinäisillä tukiaseilla.

 Kearsargen vierailu oli samalla tiettävästi ensimmäinen kerta, kun amerikkalaisvalmisteiset McDonnell Douglas AV-8B Harrier II -hävittäjät nähtiin Suomessa. Samaa konetyyppiä käyttää vielä Yhdysvaltain merijalkaväen ohella Espanjan ja Italian merivoimat. Aiemmin Suomessa on käynyt vain brittiläisvalmisteisia Harrier GR.7 -hävittäjiä, jollainen on nähty tiettäväksi viimeksi Jyväskylässä vuonna 2001.

Nyt uudempia Harrier-hävittäjiä voi havaita harjoitusten aikana pohjoisen Itämeren yllä harjoitusten aikana. Yhdysvaltain merivoimat ja merijalkaväki ovat siirtämässä Harrierit historiaan ja jatkossa USS Kearsargella ja muilla vastaavilla aluksilla nähdään STOVL-kykyinen (Short TakeOff / Vertical Landing) Lockheed Martin F-35B -hävittäjä.

USS Kearsarge irroitti köydet maantaina 8. elokuuta ja matka sotaharjoitushalueelle käynnistyi kolmen Alfons Håkansin hinaajan avittamana. Köysien päässä alusta veivät ulos satamasta luotsin ohjeiden mukaisesti merihinaajat Helios, Castor ja H.Kanter.

Aluksen miehistöön verrattuna suomalaiset vilkuttivat erikoisvieraan lähdön aikaan jopa ujosti. Valokuvia ja videomateriaalia päätyi kännykkäkansan puhelimiin sitäkin enemmän.

Laajasti toimintaa merialueella ja ilmatilassa

Maihinnousualus suuntasi pohjoiselle Itämerelle, jossa käynnistyi tiistaina 9. elokuuta yhteinen harjoitus Suomen puolustusvoimien kanssa.

Hangon ja Upinniemenkin alueilla tapahtuviin harjoituksiin liittyy myös Tukholmassa vieraillut San Antonio-luokan maihinnousualus USS Arlington (LPD 24) sekä Tallinnassa vieraillut Whidbey Island -luokan maihinnousualus USS Gunston Hall (LSD 44).

Yhdessä merijalkaväen 22nd Marine Expeditionary Unitin (MEU) kanssa ne muodostavat Amphibious Ready Groupin (ARG). Myös LPD kyseiset alukset voivat toimia ilma-alusten laskeutumisalustoina helikoptereille ja tiltrotoreille.

Merivoimat harjoittelee Yhdysvaltain laivaston kanssa pohjoisella Itämerellä ja merijalkaväen kanssa Hangon ja Upinniemen alueilla 8.-19. elokuuta. Toiminnan painopisteet ovat Hangon Syndalenin alueella ja Russarön saaressa sekä Upinniemessä ja Upinniemen edustan Mäkiluodossa.

 “Harjoittelumme tavoitteena on kehittää yhteensopivuutta ja yhteistä kykyä merioperaatioihin. Keskeinen osa harjoittelua on suomalaiseen toimintaympäristöön ja rannikon erityisolosuhteisiin tutustuminen sekä joukkojen keskinäisten toimintatapojen opettelu ja yhteinen kaluston käyttö", kertoi Merivoimien operaatiopäällikkö kommodori Juhapekka Rautava.

Merivoimat harjoittelee myös isäntämaatuen antamista. Operaatiot suunnitellaan huolellisesti etukäteen, mutta Suomen suorituskykyiset joukot kykenevät myös reagoimaan silloin, kun ilmenee tukitarpeita, joita ei ole voitu ennakoida.

 Merellä tapahtuvaan harjoitteluun osallistuu yhdysvaltalaisista aluksista USS Kearsarge, USS Gunston Hall ja USS Arlington.

Rannikkolaivaston alusten kanssa toimivat yhdysvaltalaisalukset harjoittelevat merioperaatioita, mukaanlukien tilannekuvayhteistyötä, meriliikenteen turvaamista ja rannikkotaisteluiden tukemista mereltä.

Lentotoimintaa ja veneliikennettä on luvassa runsaasti ja merialueelle on tehty merkittävän kokoinen ilmatilavaraus miehitetyille sekä miehittämättömille ilma-aluksille.

Hankoniemen ja Upinniemen alueilla harjoittelevat Merivoimien valmiusyksiköt ja reserviläiset yhdessä Yhdysvaltain merijalkaväen joukkojen (22. Marine Expeditionary Unit) kanssa. Noin komppanian vahvuisissa osaharjoituksissa joukot harjoittelevat mm. hyökkäys- ja puolustustaistelua saaristossa sekä suorittavat ammuntoja.

Merivoimat on laskenut harjoituksen yhteydessä merialueelle myös harjoitusmiinoitteita yhteistyössä maavoimien kanssa NH90-helikoptereista. Tätä kykyä ei ole aiemmin julkistettu.

Joukot liikkuvat harjoituksissa helikopterikuljetuksin sekä maihinnousuveneillä. Liikkeellä on sekä suomalaista että yhdysvaltalaista kalustoa mm. NH90-helikoptereita, Chinook-, Black Hawk -, Viper- ja Venom -helikoptereita sekä erilaisia maihinnousuveneitä.

Myös Suomen ilmavoimat osallistuu harjoitustoimintaan F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjillä, jotka harjoittelevat yhteistoimintaa USS Kearsargelta operoivien Yhdysvaltain merijalkaväen AV-8B Harrier II -hävittäjien kanssa. Ilmavoimien osalta harjoittelun tavoitteena on kehittää kansainvälistä ilma- ja yhteisoperaatioiden suunnittelua sekä yhteistoimintakykyä Yhdysvaltain merivoimien ja merijalkaväen kanssa. MH, HK.

Lue myös aikaisemmat uutisemme USS Kearsargen Suomen-vierailusta: