Noin 4,3 metriä pitkä X-51A nousi ilmaan Air Force Test Centerista Edwardsin lentotukikohdasta kiinnitettynä B-52H Stratofortress -emokoneen siipiripustimeen. Koekone irrotettiin meren yllä Point Mugun edustalla noin 50 000 jalan korkeudessa ja se kiihdytti 26 sekunnissa nopeuteen Mach 4.8 rakettimoottorin avulla.
Kun 240 sekunniksi riittänyt polttoaine oli loppu, X-51A lähetti edelleen telemetriatietoja kunnes se suunnitellusti syöksyi mereeen. Kaikkiaan 370 sekuntia datavirtaa saatiin tallennettua. Kyseessä oli 2004 käynnistyneen hankkeen neljäs ja viimeinen lento. Tavoitteena oli tutkia ilmaa hengittävän Scramjetin toimivuutta. Ensimmäinen lento tehtiin toukokussa 2010. Kaksi kokeista epäonnistui: vuonna 2011 Scramjet ei käynnistynyt ja 2012 koneen hallinta menetettiin kesken lennon. Koneen Rocketdyne SJX-61- moottorissa ei ole liikkuvia osia kuten ahdinta. X-51A:n oma nopeus työntää ilmaa ilmanottoon, siihen sekoitetaan polttoaine ja sytytetään. Moottorissa käytetään JP7-polttoainetta eli samaa kuin Lockheed SR-71 Blackbird -tiedustelukoneessa Scramjetin ongelma on se, että tarvitaan toinen voimanlähde riittävän suuren nopeuden saavuttamiseksi ennen kuin moottori käynnistyy. Konetta kutsutaan myös nimellä WaveRider, koska se hyödyntää omaa shokkiaaltoaan nostovoiman tuottamiseen. X-51A-projektissa ovat mukana USAF, DARPA, NASA, Boeing ja Pratt & Whitney Rocketdyne. Johtovastuu on Air Force Research Laboratoryllä. Hankkeen katsotaan tasoittavan tietä tulevaisuudessa mahdollisesti kehitettäville hypersoonisille lentolaitteille. T.T. Video kokeesta: Boeing
|
|||
