Ilmavoimien Midnight Hawks lentää tyylikästä osastotaitolentoa tiukassa muodostelmassa neljällä näppärällä BAe Hawk -suihkukoneellaan. Aikana, jolloin määräykset olivat löyhempiä ja etenkin budjetit väljempiä, USAF:n kuljetuskonemiehistöt alkoivat luppoaikoinaan 50-luvulla harrastaa muodostelmalentoa nelimoottorisilla C-130A Hercules -koneilla. Kun maine levisi, seurasi suuri suosio ja esiintymisiä lentonäytöksissä.

Ryhmä tunnettiin nimellä The Four Horsemen. Se viittasi raamatun ilmestyskirjan ratsastajiin ja tietenkin neljään koneeseen. Käytössä Tactical Air Commandin 774th Troop Carrier Squadronilla oli Lockheed Herculeksen aivan ensimmäinen C-130A-malli, joka osoittautui sopivaksi laitteeksi tiiviiseen muodostelmalentoon. Jokaisella pilotilla oli tässä vaiheessa takanaan 50 tuntia konetyypillä.

Osaston tavaramerkiksi muodostui lähestyminen matalalennossa 200 jalassa tiukassa diamond-neliömuodostelmassa ja siitä tehty hajoitus ("Horsemen Burst", kuva alla).

Yleisö, joka odotti tylsää ohilentoa, piti isojen koneiden rajusta liikehdinnästä. Tämän vuonna 1957 alunperin yhteen tilaisuuteen harjoitellun liikkeen suosiosta seurasi lopulta 23 minuuttia pitkän esitysohjelman rakentaminen.

The Four Horsemen oli pidetty erityisesti pommittajatukikohdissa, joiden lentonäytöksissä ei erityisen lämpimästi suhtauduttu hävittäjäpilottien kurvailuihin. Raskaat nelimoottoriset liikehtimässä sen sijaan vetosivat.

Myös koneen valmistaja Lockheed hyödynsi ryhmää konetyypin markkinoinnissa. Hercules saikin merkittävän vientisuosion; tosin Four Horsemenin osuus sille lienee marginaalinen.

C-130 on edelleen tuotannossa 59 vuotta ensilentonsa jälkeen, nyt J-mallina. Kun A-version potkureissa oli kolme lapaa, J:ssä niitä on kuusi. Ohjaamossa kellomittarit ovat vaihtuneet suuriin nestekidenäyttöihin. Herculeksen jyhkeä ulkonäkö sen sijaan on yhä sama.

The Four Horsemen -ryhmän uran huippu oli se, kun sen neljä Herculesta pääsivät tammikuussa 1960 Aviation Week & Space Technology -lehden kanteen. TAC:n siirtyminen uudempaan C-130B-versioon kuitenkin lopetti toiminnan 1960. Monella tapaa parannettu kone ei ollutkaan enää yhtä herkkä lennettävä tiiviissä puljassa.

Hevosmiehet ehtivät esiintyä vain viidessätoista lentonäytöksessä, mutta maine elää: The Four Horsemen on edelleen maailman ainoa nelimoottorisilla osastotaitolentoa harjoittanut ryhmä.

Ja nelimoottorisuudesta oli myös hyötyä. Eräässä näytöksessä johtokoneesta piti sammuttaa moottori kesken kaiken. Se ei haitannut tahtia, esitys vietiin loppuu kolmella moottorilla lentäen.

YouTubesta löytyy Lockheed Martinin nostalgista ilmapiiriä tihkuva filmi Four Horsemenistä. Tosin ryhmän jäsenet itse eivät pitäneet siitä näyttelijöiden tekemän "hauskan" ääniraidan takia. Ja myös siksi, että oikeasti esitykset lennettiin tyypillisesti 500 - 1000 jalassa kun kuvauksissa oltiin paljon korkeammalla. Mutta pulja oli silloinkin kieltämättä tiukka. ++

Lähde: artikkeli osastosta Lockheed Martinin Code One -magazinessa (englanniksi)