Tupolev Tu-144 (044) -protokone valmisteltiin ensilennolle Zhukovskissa vuoden 1968 viimeisenä päivänä. Ensilentoa edeltäneen joulukuun aikana koneelle tehtiin mittavat määrät koekäyttöjä, rullauksia ja muita kokeita. Lopulta "044" nousi ilmaan Zhukovskista 37-minuuttia kestäneelle lennolle. Vastuussa olivat koelentäjät E. Yelian sekä M. Kozlov sekä insinöörit V. Benderov ja Y. Seliverstov. Lentäjien mukaan kone oli helppo ohjattava. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun prototyyppivaiheessa olleessa matkustajakoneessa oli heittoistuimet. Koneessa oli myös jarruvarjo.
Tupolev voitti ylisoonisten matkustajakoneiden kilpajuoksun, sillä paljon tunnetumpi ranskalais-englantilainen Concorde nousi ilmaan vasta 2. maaliskuuta 1969. Toisin kuin valtamerten ylityksiin suunniteltu Concorde Tu-144 oli suunniteltu lentoihin mantereen yllä suuremmilla korkeuksilla, mikä johti suurempaan työntövoiman tarpeeseen. Suunniteltujen vaatimusten täyttäminen tarkoitti monimutkaisempaa rakennetta. Tu-144:ssä oli alastaittuva nokkakartio kuten Concordessakin (otsikkokuvassa). Tavoitteena oli parantaa näkyvyyttä ohjaamosta laskeutumisvaiheessa, jolloin kone lensi suurella kohtauskulmalla. Ääntä nopeammassa matkalennossa nokkakartio nostettiin ylös parhaaseen aerodynaamiseen asentoon. Länsimaisesta kilpailijastaan poiketen Tupolevissa oli myös pienillä nopeuksilla esiin kääntyvät kapeat canard-siivet ohjaamon takana. Muuten Tu-144 ja Concorde muistuttivat pitkälti toisiaan. Kaupalliseen käyttöön Tu-144 tuli joulukuussa 1975, kun sillä lennettiin rahtia Moskovan ja Alma-Atan välillä. Ensimmäinen matkustajalento tapahtui 1. marraskuuta 1977, kun tyyppihyväksyntä saatiin muutamaa päivää aiemmin. Matkustajalentoja lennettiin vain 102. Viimeinen aikataulunmukainen lento tapahtui kesällä 1978.
Vuoden 1973 onnettomuus tapahtui näytöslennolla Paris Air Show'ssa. Kohtalon oikkua lienee se, että Tupolev syöksyi maahan saman Goussainvillen kylän alueelle, johon Charles de Gaullen kentältä lentoon lähtenyt Concorde putosi vuonna 2000. Myöhemmin 1990-luvulla Tu-144LL -konetta käytettiin 26:lla NASA:n koelennolla. Kyseisessä koneessa oli Kuznetsov NK-321 -moottorit, jotka oli suunniteltu Tu-160 Blackjack -pommikoneeseen. Ne tarjosivat koneelle 55 000 paunan työntövoimalla ja jälkipoltolla yli 2.3 Machin maksimimatkanopeuden ja lisäsivät toimintamatkan 6500 kilometriin (Nykyisten A350-1000 -koneiden Trent XWB 97 -moottorit antavat 97 000 paunan työntövoiman).
Yksi Tu-144 -kone (004D, CCCP-77112) on ollut vuodesta 2001 lähtien esillä Saksan Sinsheimin Speyerin teknisessä museossa. Siellä 67 metrinen ja 100 tonnin painoinen kone on nostettu esille tolpan nokkaan yhdessä kilpailijansa Concorden (F-BVFB) kanssa. Lue myös: Artikkeli: Yliäänikone Concorde 40 vuotta
|
|||