Helsinki-Malmin lentoaseman tilanne on liikenne- ja viestintäministeriön osalta loppuun käsitelty. Vuonna 2014 tehtyjen päätösten mukaisesti valtio vetäytyy toimintoineen kentältä 2016 loppuun mennessä. Korvaavaa paikkaa etsitynyt työryhmä ei sellaista voinut osoittaa. Malmin lopettaminen on erittäin vakava takaisku suomalaiselle ilmailulle. Liikenne- ja viestintäministeriö vastasi tammikuussa 2015 oikeuskanslerinviraston selvityspyyntöön koskien Helsinki-Malmin lentoaseman lakkauttamispäätöksen valmistelua. Oikeuskanslerille toimitetun kantelun mukaan valtion kehysriihipäätös maaliskuulta 2014 olisi tehty ilman asiaankuuluvia tietoja ja valmisteltu virheellisin perustein. Oikeuskansleri totesi syyskuussa 2015, että valtion vetäytymispäätöstä lentokenttäalueelta ei ole tehty puutteellisin tai virheellisin tiedoin. Liikenne- ja viestintäministeriö on selvittänyt Helsinki-Malmin tilannetta moneen kertaan viime vuosien aikana. Epävarmuus Helsinki-Malmin toimintojen jatkumisesta on ollut esillä jo pitkään ja keskustelua on käyty asian tiimoilta vuosia. Vuodesta 2000 lähtien on laadittu lukuisia selvityksiä Helsinki-Malmin lentokenttää korvaavista järjestelyistä sekä yleisilmailun sijoittumismahdollisuuksista. Tavoitteena on ollut vahvistaa Helsingin seudun toimivuutta ja kilpailukykyä, lisätä seudun asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä. Hallitus päätti 3.4.2014 julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015–18. Siinä linjattiin, että Malmin lentokenttä otetaan asuntokäyttöön ja että valtion toiminnot lopetetaan kenttäalueella mahdollisimman nopeasti, viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen sopimus suurten infrahankkeiden tukemisesta ja asumisen edistämisestä hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa 20.11.2014. Sopimukseen kirjattiin, että valtio lopettaa toimintonsa Malmin lentoasemalla vuoden 2016 mutta viimeistään vuoden 2020 loppuun mennessä, jonka jälkeen alue palautuu Helsingin kaupungin käyttöön. Alueen käytöstä vastaa Helsingin kaupunki Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei tiedotteensa mukaan ole enää roolia Helsinki-Malmin lentoaseman tilanteessa. Helsinki-Malmin lentoasemalta vapautuvan alueen käytöstä päättää jatkossa Helsingin kaupunki. Jos Helsingin kaupunki antaa luvan ja asianmukaiset turvallisuusvaatimukset täyttyvät, lentotoiminta voi valtion puolesta Helsinki-Malmin lentokentällä jatkua siihen asti, että rakennustyöt tai niiden valmistelut alueella alkavat. Jos lentotoimintaa halutaan Helsinki-Malmilla jatkaa, on asia Helsingin kaupungin ja mahdollisen uuden asematoiminnan harjoittajan vallassa, sillä alueen lainvoimainen maanomistus on Helsingin kaupungilla. Finavia on myynyt alueella omistamansa kiinteistöt Helsingin kaupungille siten, että Finavialla on hallintaoikeus kyseisiin tiloihin vuoden 2016 loppuun asti. Finavia on tarvittaessa valmis tarjoamaan palveluja kaupallisin ehdoin Malmin kentän tulevalle ylläpitäjälle, jos halukkuutta pyörittää lentotoimintaa Malmilla siirtymäajan puitteissa löytyy. Ilmailua voi Helsingin kaupungin puolesta jatkaa alueella ainakin vuoden 2018 loppuun asti. Maa-alueen omistaa Helsingin kaupunki ja se päättää alueen jatkokäytöstä täysin 1.1.2017 eteenpäin. Seutu- ja yleiskaava-asiat, jotka mahdollistaisivat Malmin lentokenttäalueen asuntokäyttöön ottamisen, ovat vireillä toimivaltaisissa viranomaisissa. Näissä menettelyissä vahvistuu aikanaan alueen tulevaisuuden käyttötarkoitus. Korvaavaa kenttää ei voida osoittaa Liikenne- ja viestintäministeriön vetämä asiantuntijaryhmä on vuoden 2015 aikana pohtinut, missä ja millä edellytyksin ilmailua voitaisiin parhaiten jatkaa sen jälkeen kun toiminta Malmin lentokentällä päättyy. Ryhmän työskentelyn aikana on käynyt selväksi, että Helsinki-Malmia korvaavaa kenttää tai sen sijaintia ei pystytä työn tuloksena osoittamaan. Ryhmä tarkasteli uuden lentopaikan rakentamisen edellytyksiä ja rajoituksia sekä toiminnallisia vaatimuksia sekä hahmotteli yksityisellä rahoituksella toimivan kentän liiketoimintamallia. Yksityisellä rahoituksella pyörivän liiketoimintamallin löytäminen uudelle kentälle on haasteellista ilman julkisen sektorin merkittävää avustusta prosessin alkuun saattamiseksi. Vaihtoehtoinen kenttä vaatisi suurempia taloudellisia panostuksia kuin toiminnan jatkaminen nykyisellä kentällä. Nykytilanteessa valtion resurssien käyttö tällaiseen panostukseen ei näytä mahdolliselta.
|
|||