Ilmatäytteisillä kellukkeilla varustettu kone oli lähtenyt Kiteen lentopaikalta noin puolen päivän aikaan. Tarkoituksena oli käydä matkustajan kesämökillä Niemisen kylässä ja palata takaisin Kiteelle noin kello 14:00 aikaan. Koneen kellukkeita voidaan talviaikaan käyttää suksina lumelta operoitaessa. Jäälle jääneiden jälkien perusteella Ikarus oli laskeutunut mökin läheisyyteen ja miehet olivat kävelleet rannassa. Jälkien perusteella kone oli myös suorittanut lentoonlähdön jäältä. Kun Ikarus ei tullut takaisin Kiteelle, ohjaajan omainen soitti hätäkeskukseen kello 18:00 ja ilmoitti kadonneesta koneesta. Hylky löydettiin etsinnöissä noin kello 20:00. Kone oli syöksynyt jäälle jyrkässä kulmassa hieman vasemmalle kallistuneena. Kaikki ääreisosat löytyivät jäähäntörmäyspaikalta. Moottori oli ollut käynnissä. Maahansyöksyn jälkeen syttyi raju tulipalo, jossa kone tuhoutui. Ikaruksen teknisessä tutkinnassa ei löytynyt sellaista vikaa, joka olisi voinut aiheuttaa onnettomuuden. Koska kone oli pahoin palanut, ei teknisen vian mahdollisuutta voitu kokonaan sulkea pois. Sää oli VFR-lentotoimintaan sopiva, mutta etelän ja kaakon välinen tuuli oli kova ja puuskainen. Tuulen voimakkuus puuskissa oli onnettomuuskoneen lento-ohjekirjan antamien tuuliarvojen ylärajalla, ajoittain rajat ovat saattaneet ylittyä. Ohjaajan kokonaislentokokemus oli aiottuun lentotehtävään riittävä, mutta viimeaikainen lentokokemus oli vähäinen. Lentokokemus täytti ilmailumääräysten asettamat vaatimukset. Lentokoneen punnitustodistus kellukevarustuksessa oli vanhentunut, joten kone ei ollut lentokelpoinen. Koneen lentoonlähtöpainoksi arvioitiin 560 kg, kun ilmailumääräysten mukaan kaksipaikkaisen ultrakevyen vesilentokoneen suurin sallittu lentoonlähtöpaino on 495 kg. Onnettomuuden todennäköinen syy oli haastavissa olosuhteissa tapahtunut koneen hallinnan menetys. Myötävaikuttavina tekijöinä olivat ohjaajan vähäinen viimeaikainen lentokokemus sekä koneen ylipainosta johtuva sakkausnopeuden kasvu. Ohjaajan hidastuneet reaktiot ovat myös olleet myötävaikuttamassa onnettomuuden syntyyn. Sairauskohtauksen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Onnettomuustutkintakeskus esittää kolme suositusta: Liikenteen Turvallisuusvirasto Trafia suositellaan lisäämään ultrakevytlentäjän lupakirjamääräyksiin vaatimus määräaikaisesta kertauskoululennosta tai tarkastuslennosta. Hätäkeskuslaitosta suositellaan varmistamaan, päivittämään ja kouluttamaan ohjeistuksensa joka liittyy kateissa olevan ilma-aluksen etsintätoimien käynnistämiseen. Suomen Ilmailuliitto ry:tä suositellaan tiedottamaan ultrakevytlentäjille ylipainoisella koneella lentämiseen liittyvistä riskeistä. Lisäksi tutkijat painottavat lentosuunnitelman tekemisen tärkeyttä myös valvomattomassa ilmatilassa tehtävistä lennoista, jotta lennot olisivat etsintä- ja pelastuspalvelun alaisia. Erityisen tärkeää tämä on lennettäessä suksi- tai kellukekoneilla, joilla lentoonlähtöjä ja laskuja voidaan tehdä muilla kuin virallisilla lentopaikoilla.
Tutkintaselostus: OTKES
|
|||
