WISA Woodsat vie puumateriaalia alueelle, jossa sitä ei ole aiemmin ollut. Rocket Labin Electron -kantoraketilla Uuden-Seelannin Mahia-niemeltä laukaistava puusatelliitti kuljetetaan aurinkosynkroniselle polaariradalle noin 500-550 kilometrin korkeuteen. Siellä se kiertää ratansa ympäri 1,5 tunnin välein. Perinteinen lentokoneiden rakennusmateriaali vaneri pääseekin nyt aivan uusiin korkeuksiin.
“UPM etsii jatkuvasti uusia tapoja korvata fossiilisia materiaaleja uusiutuvilla puupohjaisilla ratkaisuilla. WISA Woodsat on valmistettu suomalaisesta koivuvanerista ja se kantaa mukanaan tärkeää viestiä siitä, että fossiiliset materiaalit voidaan korvata uusiutuvilla puupohjaisilla materiaaleilla vaativissakin käyttökohteissa”, sanoo avaruushanketta UPM Plywoodilla vetävä Ari Voutilainen.
WISA Woodsat koostuu koivuvanerisesta ulkokuoresta, jonka sisällä on pieni metallikehto, joka pitää osat paikallaan. Satelliitin sivulevyt on valmistettu UPM:n Savonlinnan tehtaalla valmistetusta koivuvanerista, jonka ulkopinta on sileä ja sisäpinta on muodoltaan heksamainen. Se pitää rakenteen tukevana, mutta kevyenä. Rakenteen paksuus on vain 9 mm. Tärkeimmät muutokset avaruussatelliitin ja aiemmin rakennetun opetuskäytössä olevan Kitsatin välillä ovat luotettavuuteen tehtävät parannukset, radiolaitteisto, ESA:n hyötykuorman integrointi ja mukaan tuleva kamerapuomi. “Suuri osa satelliitin rakenteesta on myös elektroniikkaa ja piirilevyjä. Ulkokuoreen tulee lisäksi metalliset ohjauskiskot, jotka täyttävät CubeSat-standardin laukaisulaitetta varten”, kuvaa Mäkinen satelliitin rakennetta.
“Meistä on todella hienoa olla mukana tällaisessa hankkeessa, missä yhdistyvät Huldin kaksi päätoimialaa, avaruus ja mekaaninen suunnittelu. Tässä hankkeessa kerätylle tietotaidolle on varmasti paljon käyttöä tulevaisuudessa”, toteaa Huldin avaruusliiketoiminnan kehityspäällikkö Matti Anttila. Satelliitissa käytettävä vaneri käsitellään 100-asteen lämpötilassa ja tyhjiössä jotta rakenne olisi mahdollisimman kuivaa. Puurakenteen pintaan kiinnitetään hyvin ohuet ja herkästi murtuvat pii-valmisteiset avaruusaurinkopaneelit erityisellä tukirakenteella, sillä vaneri voi muuttua hieman kooltaan. Aurinkopaneelien johdotukset kulkevat kuoren läpi satelliitin sisälle. Satelliittiin asennetaan myös ESA:n sensoreita, jotka mittaavat mm. UV-säteilyä. Erityinen kiinnostus on kuitenkin se miten puu käyttäytyy satelliitin sisällä ja miten se vaikuttaa toimintaan. Sitä varten satelliitissa on kaksi kvartsikidemikrovaakaa.
“Normaalisti ESA antaa mahdollisuuden tutkimuslaitoksille lähettää mittalaitteita avaruuteen sen satelliiteilla, niin nyt me annamme mahdollisuuden ESAlle lähettää heidän laitteensa avaruuteen meidän satelliitilla”, iloitsee Mäkinen. Satelliitin pintaan tulee lisäksi UV-lakkaus, joka toteutetaan todennäköisesti erilailla eri puolilla satelliittia. Vahtoehtoina on käyttää kahta eri lakkaa tai jättää osa käsittelemättä. Satelliittia kuvataan Huldin valmistaman “selfie-tikun” eli kamerapuomin päässä olevalla kameralla. “Nykyisin pikkusatelliiteille on hyvin tilaa kantoraketeissa. Tilanne on kehittynyt niiltä osin merkittävästi vuonna 2017 laukaistun Aalto 1 -satelliitin ajoista. Nyt tilanne on toinen ja rakettiyhtiöt ja erityiset brokerit tarjoavat paikkoja”, kertoo Mäkinen.
“Valituksi tulleen toimijan tarjous ei ollut halvin. Rocket Labin kustannukset vastaavat taksikyytiä, jos muut edustaisivat bussikyytiä”, kuvailee Mäkinen.
“Olemme ylpeitä siitä, että saamme lähettää kiertoradalle näin innovatiivisen hankkeen. On kiehtovaa seurata, miten UPM, Arctic Astronautics ja Huld etsivät uusia rajoja”, toteaa Rocket Labin kansainvälisistä laukaisupalveluista vastaava johtaja Lars Hoffman. Rocket Labin Electron-raketti on kokonaan hiilikuitukomposiittivalmisteinen ja sen moottorit on valmistettu 3D-tulostamalla. Erikoisuutena Electronissa ovat rakettimoottorin turbopumput, jotka pumppaavat polttoainetta käytettäväksi. Normaalin kaasuturbiiniratkaisun sijaan Electronissa käytetään sähköisiä turbopumppuja, jotka toimivat akuilla.
|
|||