Merkittävän ja pitkän ilmailu-uran tehnyt viimeinen Pilvenveikko ja liikennelentäjä Mauri Maunula on siirtynyt varjolaivueeseen. Maunula tunnettiin liikenne-, tiedustelu- ja hävittäjälentäjänä, sotaveteraanina ja Pilvenveikkona sekä kokeneena kouluttajana ja tarkastuslentäjänä. Hän oli viimeinen lentäjä, joka kantoi Ilmavoimien alkuperäistä lentomerkkiä.
Ilmailija ja ilmailuvaikuttaja Mauri Maunula siirtyi varjolaivueeseen korkeassa 103 vuoden iässä 14. syyskuuta 2024. Maunulan vuosikymmenten mittaiselle ilmailu-uran varrelle mahtui paljon merkittäviä sekä myös historiallisia tapahtumia.
Nuori Maunula sai 13. maaliskuuta 1940 kutsun lääketieteellisiin tarkastuksiin Kauhavalle ja ne läpäistyään hän aloitti sotaohjaajakurssin. Talvisodan päättyminen oli Maunulalle siten samalla surun, että ilon päivä. Maunulan sotaohjaajakurssi 4 alkoi 29. huhtikuuta 1940.
Hänen lentouransa ensimmäinen koululento lennettiin Suomen Ilmavoimissa Letov S.218 A Smolik SM-159 -koneella 6. toukokuuta 1940. Ilmavoimien lentomerkki myönnettiin Maunulalle 27. joulukuuta 1941. Hän oli viimeinen Ilmavoimien alkuperäisen lentomerkin haltija.
Ilmavoimien ajalta Maunulan lentopäiväkirjassa on merkinnät seuraavista konetyypeistä: Smolik (SM), Viima (VI), Sääski (SÄ), Stieglitz (SZ), Tuisku (TU), Gauntlet (GT), Bulldog (BU), Gamecock Kukko (GA), Moth (MO), Kotka (KA), Pyry (PY), Fokker (FR), Gladiator (GL), Morane (MS), Mörkö-Morane (MSV), Storch (ST), Brewster (BW), Anson (AN), Messerschmitt (MT) ja Blenheim (BL).
Siviili-ilmailu-uransa Maunula aloitti 2. tammikuuta 1948 Aeron lentoperämieskurssilla Malmin lentoasemalla. Tuolloin Aeron eli nykyisen Finnairin palveluksessa oli 10 kapteenia, 11 perämiestä ja neljä lentoemäntää. Koneina oli kuusi Douglas DC-3 -konetta ja yksi Junkers.
Maunula oli myös mukana perustamassa Suomen Liikennelentäjäliiton (SLL) edeltäjää Suomen Liikennelentäjien Yhdistys SLY:tä sen perustamiskokouksessa 13. marraskuuta 1949 kahdentoista muun liikennelentäjän kanssa.
Siviili-ilmailupuolella Aerolla ja Finnairilla Maunula lensi DC-3, Convair CV-340/CV-440, Caravelle ja Super Caravelle ja DC-8-62 -koneita. Finnairilta Maunula jäi eläkkeelle vuonna 1973. Spearairilla Maunula lensi DC-8-32 -koneella. Ura jatkui Koneen palveluksessa, jossa lentotunteja kertyi Learjet 24 -koneen lisäksi tutustumislentojen osalta myös Learjet 35 sekä Mitsubishi Diamond -koneilla. Pitkän lentouransa Maunula päätti vuonna 1983.
Siviili-ilmailupuolella Maunula toimi kaikissa lentämissään konetyypeissä kouluttajana sekä tarkastuslentäjänä. Lentotunteja kertyi kaikkiaan 21473. Ilmailu-uran jälkeen Maunula siirtyi golfin ja bridgen pariin, joita hän pelasi aktiivisesti vielä yli 100 vuoden ikäisenä.
Maunula piti ehdottomana uran huippukohtanaan lentoa, joka tapahtui 30. tammikuuta 1951. Tuolloin hän toimi perämiehenä DC-3 -lennolla, jolla marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin arkku haettiin Sveitsin Genevestä ja tuotiin 1. helmikuuta 1951 Suomeen Malmin lentokentälle. Kyseinen lento lienee ainoa Suomen ilmailuhistoriassa, jolloin siviililentokoneen ohjaajilla on ollut lentäessä kunniamerkit rinnassa.
Menolennolla Maunula sai lisäksi koneeseen viestin, jossa kerrottiin hänen vaimonsa synnyttäneen heille poikalapsen. Maunulan perheeseen kuului vaimon lisäksi kaksi poikaa ja yksi tyttö.
Taivaan tapahtumista Maunulan uralta voitaneen mainita syksyn 1968 tapahtumat, jolloin hän oli Yhdysvalloissa Douglas DC-8 -koneen tyyppikurssilla. Tuolloin amerikkalaiskouluttaja vei heidät koululennolla Grand Canyoniin siten, että tasanne oli koneen yläpuolella.
Maunula oli myös mukana kyydissä lennolla, jolloin Finnairin ensimmäinen DC-8 tuotiin Douglasin Long Beachin tehtailta Suomeen. Kaseilla avattiin Finnairin verkostossa säännöllinen reitti Atlantin ylitse New Yorkiin.
Suuren kansan tietoisuuteen lentäjäveteraaninousi vuoden 2018 Linnan juhlista, jossa hän lauloi suorassa TV-lähetyksessä tasavallan presidentti Sauli Niinistön puolisolle Jenni Haukiolle sota-aikana oppimansa Äänisen yö -balladin.
Vuonna 2021 Mauri Maunulan 100-vuotisjuhlintaan osallistui Finnair, joka tarjosi lentäjäveteraanille mahdollisuuden käynnistää Airbus A350 XWB -laajarunkokoneen moottorit. Ilmavoimat kunnioitti Maunulan 100-vuotisjuhlia Hawk-suihkuharjoituskoneen ylilennolla, jonka lisäksi juhlapaikan yllä nähtiin myös 1940-luvullakin lentänyt historiallisen VL Viima II -kone.
"Se oli komeaa!", muisteli Maunula Hawk- ja Viima-lentoja keväällä 2024 Lentoposti.fi:lle.
Vuonna 2018 Maunula sai kokemusta Finnairin Airbus A350 FFS (Full Flight Simulator) -simulaattorista. Tuolloin sulkeutui yksi suurempi ympyrä, sillä Maunula oli ollut vuonna 1950 ottamassa käyttöön Aeron ensimmäistä lentosimulaattoria, ANT-18 Link Traineria.
Aiemmin saman vuoden aikana Ilmavoimien 100-vuotisjuhlissa hän sai kokemusta Boeing F/A-18 Super Hornet -simulaattorista. Kesällä 2023 Maunula ehti 102-vuotiaana kokea vielä viidennen sukupolven hävittäjän eli Lockheed Martin F-35 -simulaattorin riemut, jolloin hän otti myös uransa ensimmäiset kaksi ilmavoittoa.
"Täytyy sanoa, että F-35 oli helppo kone lentää. Eihän tuommoista ollut silloin ja sain vielä laukaista tutkaohjautuvat ilmataisteluohjukset", muisteli Maunula.
Sotalentäjä Maunula oli viimeinen Pilvenveikko. Hän kertoi toveruuden ja kaveruuden olleen samanlaista loppuun saakka sotalentäjien keskuudessa. Vuonna 1976 perustettuun sotilaslentäjien veteraaniyhdistys Pilvenveikkoihin on vuodesta 2005 lähtien hyväksytty jäseniksi myös perinnelentäjiä.
"Tarina kuin tarina, aina siellä on punainen lanka", sanoi Maunula keväällä nuoremman lentäjäpolven kokemuksista Pilvenveikoissa.
Keväällä 2024 Lentoposti.fi:n haastattelussa Maunula kertoi valitsevansa Super Caravellen, jos hän saisi vielä lentää. Sotilaspuolella parhaan koneen kärkipaikan vei Mörkö-Morane. "Madamoiselle Caravelle oli niin upea kone, ettei siitä voi muuta kuin unelmoida", päätti Maunula.
Lentoposti.fi ottaa osaa omaisten suruun ja toivottaa Mauri Maunulalle tasaista lentoa. MH
Lue myös laajemmin Mauri Maunulan ilmailu-urasta:
