Yliäänikone Concorde 40 vuotta

Vuosiconcorde_8_754a myöhässä, miljoonia yli budjetin, uskomattomia teknisiä ongelmia ja vielä poliittinen kiista viimeisestä E-kirjaimesta. Suurin osa vaikeuksista on jo painunut syvälle historian syövereihin. Kauniin yliäänikone Concorden ensilennosta on  kulunut 40 vuotta.

Iso-Britannia perusti vuonna 1956 komitean (Supersonic Transport Aircraft Committee) suunnittelemaan yliäänikoneen, joka kulkisi kaksinkertaisella äänennopeudella. Työn tuloksia alkoi työstää Bristol Aeroplane Company. Ranskassa Sud Aviationin kehitti omaa  versiotaan yliäänikoneesta ja molemmat yritykset olivat 60-luvun alkupuolella jo lähes valmistamassa prototyyppejä suunnitelmistaan.

Brittihallitus kuitenkin totesi kustannukset liian suuriksi ja halusi BAC:n hankkivan kansainvälisen yhteistyökumppanin taloudellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Myös Yhdysvallat ja Venäjä olivat omilla tahoillaan työstäneet yliäänikoneita. Euroopassa koneen suunnittelua pidettiin tärkeänä, sillä se  nähtiin vastineena Yhdysvaltojen ja Venäjän avaruuskilpailulle 50- ja 60-luvuilla.

Lukuisista tiedusteluista huolimatta vain Ranska oli kiinnostunut yhteisestä hankkeesta. Sopimukset yhteisprojektista allekirjoitettiin 1962 ja vanhat yritykset  sulautuivat brittien puolelta British Aircraft Corporationiin (Nykyisin BAE) ja ranskalaisten Aérospatialeen (nykyisin EADS). Työt maiden kesken oli jaettu siten, että ranskalaiset valmistaisivat 60 % rungosta, 40 % moottoreista ja loput jäisi briteille.

Ongelmat olivat samanlaiset kuin nykypäivän uusilla lentokonesuunnitelmilla. Aikaa ja rahaa paloi huomattavasti enemmän kuin oli suunniteltu. Varoja koneen valmistamiseen oli budjetoitu noin 170 miljoonaa Englannin puntaa ja koneen ensimmäisen prototyypin suunniteltiin  lentävän vuonna 1966. Lentokelpoisuustodistus piti saada kolmen vuoden kuluttua prototyypin valmistumisesta.

Concorden puolituntinen ensilento tapahtui reilusti myöhässä 2. maaliskuuta 1969 Toulousessa Ranskassa. Ensilennon kapteenin kerrotaan sanoneen: ”Vihdoin iso lintu lentää ja mielestäni se lentää melko hyvin”.

Ensimmäinen yliäänilento suoritettiin lokakuun 1. päivä 1969 Englannin Bristolista RAF:n tukikohtaan Fairfordiin. Kaupallisen liikenteen ensilento puolestaan tapahtui tammikuun 21. päivä 1976 British Airwaysin väreissä Lontoosta Bahrainiin ja Air Francen siivin Pariisista Rioon. Koneen valmistusbudjetti oli ensilennon aikaan noin miljardi englannin puntaa.

Kiistanalainen E-kirjain

Brittien nimiehdotus Concorde, synonyymi ystävyydelle, yhteistyölle ja yhteisymmärrykselle syntyi vuonna 1963. Nimiehdotus lähetettiin hyväksyttäväksi ranskalaisille ja pian Ranskan presidentti Charles de Gaulle julkisti koneen virallisen nimen Concorden.

Brittihallitus oli kuitenkin päättänyt jättää nimestä pois viimeisen E-kirjaimen ja nimi olisikin Concord. Nimikiista haudattiin vasta prototyypin ensiesittelyssä vuonna 1967.

Tehoa ja tekniikkaa

Koneen suorituskyky on nykymittapuullakin uskomaton. Lakikorkeutta 18 km, matkanopeus Mach 2.02 ja ennätysaika NYC:stä Lontooseen 2 tuntia 52 minuuttia ja 59 sekuntia.

Satapaikkainen kaunotar pystyi kuljettamaan matkustajansa noin 7200 kilometrin päähän.  Taloudellisuutta ei tosin oltu ajateltu alunperinkään. Neljä Rolls-Royce/SNECMA Olympus 593 jälkipoltolla varustettua moottoria kuluttivat kolmen tunnin lennolla noin 55 000 kg kerosiinia ja matkustajaa kohti siis reilut 500 kg.

Työntövoimaa moottorit tarjosivat  jälkipoltolla 4 x 38000 lbs. Nykyaikaisen Airbus A321 CFM56-5B moottorit antavat 2 x 33000 lbs työntövoimaa ja polttoaineen kulutus on noin 2500 - 3000 kg tunnissa.

Polttoainesäiliöitä Concordessa oli yhteensä 13 kappaletta ja niihin mahtui noin 95 tonnia kerosiinia. Erillisten polttoainetankkien avulla koneen massakeskipistettä voitiin siirtää lennolla, joka puolestaan mahdollisti operoinnin yliäänikoneen laajalla nopeusalueella.

Condorde valmistettiin erikoisalumiinista, titaanista ja teräksestä ja se oli pinnoitettu erikoismaalilla, sillä 62 metrinen kone venyi lennolla lämpölaajenemisen takia jopa reilut 20 cm.

Lämpötilat koneen eri osissa vaihtelivat suuresti ja sen rakenteen toimiminen on eräänlainen taidonnnäyte 1960-luvulta. Koneen nokan lämpötila kahden Machin nopeudella saattoi olla 127 C, runko 94 C ja siiven johtoreuna jopa 105 C. Koneen maksiminopeudella (Mach 2.2) suurin mitattu lämpötila rungolta oli 153 C.

Suuren mittakaavan meluvalitustaconcorde_7_184

Lentomelu aiheutti Concorden operaatioille vastustusta aivan alkutaipaleesta lähtien. Ympäristöjärjestöjen lisäksi operointia vaikeuttivat myös eri valtioiden toimet. Yhdysvaltain kongressi eväsi  koneelta heti mahdollisuuden laskeutua maaperälleen.

Operointi trans-atlantisella reitillä saatiin käyntiin poikkeusluvalla keväällä 1976 ja lennot Washingtoniin alkoivat. Vaikka kielto puretiin keväällä 1977, jatkoi New York sitä edelleen omilla valtuuksillaan.

Asiaa puitiin jopa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa ja  kielto poistettiinkin syksyllä 1977. Käytössä oleva Boeing 707 ja DC-8 -kalusto oli jopa meluisampaa kuin Concorde-operointi aliäänipuolella. Operaattorit joutuivat monesti muuttamaan reittisuunnitelmiaan valtioiden asettamien rajoitusten takia, mm. Intia ja Malesia kielsivät yliäänilennot alueillaan melusyistä.

Concordea varten luotiin erillisiä yliäänikäytäviä, jossa yliäänipuolelle siirtymisestä syntyvä paineaalto ei aiheuttaisi haittaa asutuilla alueilla. Yliäänipamauksen vaikutusta eläviin olentoihin oli aikanaan tutkittu mm. eläinkokeilla ranskalaisessa kanalassa.

Ikävissä merkeissä varhaiseläkkeelle

Concordeja rakeconcorde_16_185nnettiin kaiken kaikkiaan kaksikymmentä, joista kaksi oli prototyyppejä, kaksi esituotantoversiota ja loput kuusitoista oli lopullista tuotantoversiota.

Koneista neljätoista meni kaupalliseen käyttöön Air Francelle ja British Airwaysille. BA:n kone lensi 70-80-lukujen taitteessa yhteistyölentoja myös Singapore Airlinesin kanssa ja kone oli tuolloin maalattu toiselta puolelta SIA:n väreihin.

Noin 2,5 miljoonaa matkustajaa ehti lentää koneella sen 27-vuotisen (1976-2003) uran aikana. Varhaiseläkepäätöksen aloitti Air Francen Concorden tuhoutuminen onnettomuudessa Pariisissa vuonna 2000. Tuhoisan onnettomuuden jälkeen Air France ja British Airways lopettivat lennot toistaiseksi.

Viimeinen sinetti Concordelle oli liikenteen uudelleenaloittamispäivänä 11. syyskuuta 2001 tapahtunut terrori-iskujen sarja Yhdysvalloissa. Matkustajamäärät kääntyivät laskuun ja vanhan kaluston huoltaminen kävi yhä kalliimmaksi.

Viimeiset kaupalliset Concorde-lennot lennettiin 24. päivä lokakuuta vuonna 2003, kun kolme Concordea laskeutui Lontoon Heathrowlle  viiden minuutin välein. Kaupallisen ilmakuljetuksen yliääniaika oli päättynyt.

Eniten lentoja ja lentotunteja kertyi British Airwaysin G-BOAD:lle 8406 lentoa ja 23397 lentotuntia. Air Francen kaluston tiimakiilari oli F-BVFA, lentoja 6780 ja lentotunteja 17824.

Koneen elinkaaren aikana se keräsi aina kentän laidat täyteen ihmettelemään tätä erilaista kulkijaa. Mikään nykyinen avaruusalus tai edes Airbusin A380 ei ole saanut samanlaisia massoja liikkeelle.

Nykyaikaiset matkustajakoneet eivät yllä Concorden nopeuksiin. Ne eivät ole niin vetovoimaisia eivätkä ne erotu massasta niin, että jokainen tunnistaisi siivekkäänkulkijan.  Vaikka Concorden suunnittelu ja muotoilu on lähtöisin 1960-luvulta, on se edelleen kärkisijoilla erilaisissa design-kilpailuissa.

Haluttu eläkeläinen matkaa kohti ekologista tulevaisuutta

Concorde-kaluconcorde_22_516ston viimeistä sijoituspaikoista käytiin maailmanlaajuisesti kovaa kilpailua ja toiveita loppusijoitukselle esitettiin kuudestakymmenestä eri paikasta. Kaluston hiilijalanjälkeä häivytetään edelleen ja esimerkiksi vuonna 2003 Manchesteriin sijoitettu Concorde G-BOAC on saanut helmikuussa 2009 uuden ekokodin.

Manchesterin lentokentällä sijaitsevaan ilmailupuistoon rakennettiin uusi ekologinen halli, joka lämpenee biopolttoaineella. Polttoaine valmistetaan lentoasemalla kasvavista pajuista. Sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla ja lisäksi uusi halli on varustettu sadevedenkeräimillä.

Concorde-kaluston nykypäivän sijoitukset:  
F-WTSS (001) The Museum of Air and Space, Le Bourget, Ranska
G-BSST (002) Fleet Air Arm Museum, Yeovilton, Englanti
G-AXDN (101) Imperial War Museum, Duxford, Englanti
F-WTSA (102) Musee Delta Paris Orly Airport, Ranska
F-WTSB (201) Airbus, Toulouse, Ranska
G-BBDG (202) Brooklands Museum, Weybridge, Surrey, Englanti
F-BTSC (203)  Tuhoutui Pariisissa vuonna 2000
G-BOAC (204) Manchester Airport, Manchester, Englanti
F-BVFA (205) Smithsonian National Air and Space Museum, USA
G-BOAA (206) Museum of Flight, Edinburgh, Skotlanti
F-BVFB (207) Auto & Technik Museum, Sinsheim, Saksa
G-BOAB (208) Heathrow Airport, London, Englanti
F-BVFC (209) Airbus, Toulouse, Ranska
G-BOAD (210) Intrepid Sea, Air and Space Museum, New York, USA
F-BVFD (211) Purettu korroosiovaurioituneena vuonna 1994. Osa Le Bourget:ssa Rankassa
G-BOAE (212) Grantley Adams Airport, Barbados
F-BTSD (213) Air and Space Museum, Le Bourget, Ranska
G-BOAG (214) Museum of Flight, Seattle, USA
F-BVFF (215) Charles de Gaulle, Paris, Ranska
G-BOAF (216) Filton Aerodrome, Bristol, Englanti


Yhdysvaltain yliääniohjelma lopetettiin jo 70-luvun alussa (Locheed L-200 ja Boeing 2707) ja venäläisten TU144 projekti päättyi matkustajaliikenteen osalta vaikeuksien jälkeen lopulta 1978.

Kuvat ja teksti: Miikka Hult

CNN valokuvasarja Concorden juhlapäivänä

BBC artikkeli Concorden juhlapäivänä

concorde_10_794
concorde_11_208
concorde_12_135concorde_13_143concorde_14_150concorde_15_192concorde_17_178concorde_18_100concorde_19_112concorde_1_102concorde_20_188concorde_21_115concorde_23_798concorde_24_487concorde_25_120concorde_2_118concorde_3_186concorde_4_202concorde_5_773concorde_6_612concorde_9_140