Utin jääkärirykmentin ammattisotilaat ja varusmiehet harjoittelivat henkilöstön ja materiaalin laskuvarjopudotuksia yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen tukitoimintaan käytettävällä USAF:n MC-130J Commando II -kuljetuskoneella. Ilmasiirtymismenetelmiä harjoiteltiin erilaisilla hyppykorkeuksilla noin 250 metristä aina useampaan kilometriin.

Utissa vieraili 28.-31. tammikuuta 2025 Englannin Mildenhalliin tukeutuvan Yhdysvaltojen ilmavoimien 352nd Special Operations Wingin (352nd SOW) MC-130J Commando II -kuljetuskone. Lentoposti.fi tutustui Utin lentokentällä itse koneeseen sekä hyppytoimintaan.

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun Yhdysvaltain ilmavoimien kone tuli Uttiin ihan varta vasten jääkärirykmentin pyynnöstä. Harjoituksessa todennettiin kyky yhteistoimintaan niin henkilöstön kuin materiaalin pudotuksissa.

Amerikkalaiskoneen vierailu mahdollisti kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämisen sekä normaalia laajemman pudotustoiminnan suuremman kokonsa ansioista.

Harjoitusten aikana laskuvarjohyppytoimintaa suorittivat jääkärirykmentin ammattisotilaat sekä varusmiehet. Maastoon pudotettiin myös kulkuneuvoja, kuten moottorikelkkoja ja mönkijöitä, mutta myös varustelaatikoita sekä suksia ja ahkioita.

 

 

 

 

MC-130J Commando II on suunniteltu erikoisjoukkojen käyttötarkoituksiin kuten soluttautumiseen, nouto- ja täydennystehtäviin. Kuljetuskone voidaan myös ilmatankata ja lisäksi se voi tankata muita ilma-aluksia kuten erikoisjoukkojen käyttämiä helikoptereita ja tilt-rotoreita niin maassa kuin ilmassa.

Esimerkiksi Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonan NH90- ja MD500-helikopterit voisivat ottaa kuljetuskoneesta polttoainetäydennystä maassa.

Utissa vallitsi vierailun aikana tammikuulle poikkeukselliset sääolosuhteet. Pilvet roikkuivat matalalla alimmillaan muutaman sadan jalan korkeudessa ja taivaalta vihmoi vettä. Lämpötilakin oli muutaman asteen plussan puolella.

Harjoitustoiminta toteutui kuitenkin suunnitellusti sääolosuhteiden mahdollistaessa pudotukset, joita tehtiin alimmillaan noin 250 metrin eli noin 800 jalan korkeudesta.

Ammattisotilaat hyppäsivät käyttäen Airborne Systems SF-10 -pääkupua, joissa varavarjona on LLRP (low level reserve parachute).

Varusmiehet hyppäsivät T-11 -joukkojenpudostusvarjon kanssa pakkolaukaisuhypyt koneen molemmista sivuovista. Hyppytoiminta on mahdollista myös koneen takarampilta, mutta pakkolaukaisut hypätään sivuovista.

Ammattisotilaat voivat hypätä liitovarjoilla koneen takarampilta. Utissa nyt toteutetun harjoituksen aikana ammattisotilaat tekivät myös lisähappea vaativia korkeahyppyjä, joiden aikana käytetään happinaamaria.

"Yhteistyö USAF:n lentomiehistön kanssa sujui erinomaisen hyvin. Toimintamallit hyppytoiminnassa ovat lähellä toisiaan", kertoi erikoisjääkäripataljoonan komentaja everstiluutnantti Juha Paakkari.

Hyppykone oli varusmiehille uusi ja sen osalta koulutettiin oikeanlainen toiminta USAF:n kuljetuskonetoimintaan, sillä hypyt toteutettiin samanaikaisesti kahdesta sivuovesta. Itse hypyn suorittamiseen laskuvarjojääkäreille ei tarvinnut opettaa mitään uutta. MC-130J olisi mahdollistanut vaikka koko käynnissä olevan laskuvarjojääkärikurssin kyytiin ottamisen kerralla, sillä koneeseen mahtuu jopa 92 laskuvarjojääkäriä. Harjoituspäivänä hypyt toteutettiin kuitenkin kahdessa erässä.

Laskuvarjohyppyharjoitusta johdettiin maahantuloalueen vierellä sijainneesta hyppyjenjohtotornista. Varusmiesten osalta tuulirajat ovat tiukemmat ja niiden ylittyessä ei hyppyjä suoriteta turvallisuussyistä. Hyppyharjoituksen johtajalla oli tornista yhteys koneessa olleeseen hyppymestariin, joka pudotusluvan saatuaan antoi hyppyluvan koneesta.

Laskuvarjojääkärit hyppäsivät amerikkalaiskoneesta yhtälailla sujuvasti kuin muustakin kalustosta ja pareittain suoritetut hypyt päätyivät odotusten mukaisesti maahantuloalueelle.

Normaalin maahantulon mahdollistaa oikeanlainen toiminta. Kun laskuvarjon kupu on kehittynyt varjo alkaa kantaa. Tuolloin vapautetaan rinkka muutaman metrin pituisen hihnan varaan hyppääjän alapuolella. Näin rinkka tulee maahan ennen hyppääjää ja hyppääjä voi tehdä normaalin alastulon.

"Varusmiehet suorittavat koulutuksensa aikana kymmenkunta laskuvarjohyppyä. Tänään Commando II -koneesta hyppääville se on seitsemäs laskuvarjohyppy", jatkoi everstiluutnantti Paakkari.

Laskuvarjojääkäreille pudotus Commando II -koneesta oli koulutusohjelman mukainen talvihyppy, mutta varmasti ikimuistoinen. Hyppyä Commando II -koneen sivuovesta kuvailtiin helpoksi ja ilman pyörteitäkin oli vähemmän verrattuna Ilmavoimien C-295M -koneista suoritettaviin hyppyihin.

Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkäreiden koulutuksessa käytetään Suomessa normaalisti helikopteripataljoonan NH90 -helikoptereita sekä Ilmavoimien C-295M -kuljetuskoneita.

Amerikkalaisen erikoisjoukkokoneen vierailu Utin jääkärirykmenttiin oli siis ensimmäinen, joka toteutettiin rykmentin omien tarpeiden täyttämiseksi. USAF:n MC-130J Commando II -kuljetuskone on muuten tuttu kone Suomen alueella järjestetyissä harjoituksissa ja se on tukenut Utin jääkärirykmentin harjoituksia edellisen kerran vuonna 2023 materiaali- ja henkilökuljetuksien osalta.

Vuonna 2022 Utissa hypättiin vielä suuremmasta koneesta, kun SAC-lentokuljetuspoolin (Strategic Airlift Capability) Boeing C-17 Globemaster III oli mukana harjoituksissa.

Viimeinen MC-130J Commando toimitettiin USAF:lle tammikuussa 2025

Ensimmäinen Lockheed Martin MC-130J luovutettiin Yhdysvaltain ilmavoimille syyskuussa 2011. Kyseessä on erikoisjoukkoversio laajasti käytetystä Lockheed C-130 Hercules -kuljetuskonetyypistä, joka teki ensilentonsa jo vuonna 1954.

Uusi MC-130J korvasi vaiheittain erikoisjoukkojen lentokalustosta MC-130E, MC-130H ja MC-130P -koneet. Ensimmäisen kerran MC-130J oli tositoimissa Afganistanissa maaliskuussa 2013, jossa se tuki yli 400 tehtävää lentäen yli 2000 lentotuntia, joiden aikana koneella kuljetettiin noin 12 000 henkilöä ja 4,2 miljoonaa kg rahtia.

Viimeinen MC-130J valmistui Lockheed Martinin tuotantolinjalta Georgian Mariettassa vuonna 2024 ja kyseinen koneyksilö 5994 saapui USAF:n Kirtlandin lentotukikohtaan 14. tammikuuta 2025. Nyt Kirtlandin tukikohdassa toimivalla 58th SOW:llä on käytössään sekä uusin että vanhin MC-130J. Kaikkiaan USAF:lla on 57 MC-130J Commando II -konetta, joista osa tukeutuu Eurooppaan Englannin Mildenhallin tukikohtaan.

MC-130J on varustettu järjestelmillä, jotka mahdollistavat sen toiminnan lähes kaikissa sääolosuhteissa. Konetyypin lentotehtävät toteutetaan pääsääntöisesti yöaikaan, joilloin voidaan alentaa todennäköisyyttä joutua ilmauhkien maalittamaksi ja torjumaksi.

Koneessa on mm. integroitu LAIRCM-omasuojajärjestelmä (Large Aircraft Infrared Countermeasures) eli ohjusvaroitusjärjestelmän sekä GLTA-infrapunalserhäirintäjärjestelmän (Guardian Laser Turret Assembly). Koneen rungossa on myös perinteiset soihtu- ja silppuheittimet.

 

 

 

 

 

Koneessa on kahden hengen ohjaamomiehistö, taistelujärjestelmäupseeri sekä kaksi ns. Special Missions Aviatoria joiden tehtäviin kuuluu mm. koneen lähtövalmistelut ja tarkastukset sekä järjestelmien toiminnan seuraaminen tarvittaessa aseellisesta puolustamisesta vastaaminen ja tehtävän tukeminen.

Erikoiskuljetuskoneen voimanlähteinä on neljä Rolls-Royce AE 2100D3 -turbiinimoottoria, joissa on joissa kuusilapaiset täyskomposiittipotkurit. Työntovoimaa on tarjolla 4591 akselihevosvoimaa per moottori. Commando II voi nousta 28 000 jalan korkeuteen kuljettaen 19 tonnin hyötykuormaa.

Koneen siivissä on kaksi lisätankkia, jotka mahdollistavat erittäin pitkän toiminta-ajan. Koneen maksimi toimintamatka on 3000 mailia eli noin 4800 kilometriä, jota voi siis kasvattaa ilmatankkauksella.

 

 

 

 

 

 

Koneen molemmissa siivissä on lisäksi uloimpana ilmatankkaussäiliöt, jotka toimivat letku- ja kori -menetelmällä tarjoten toiselle ilma-alukselle jopa 1100 litraa polttoainetta minuutissa per ilmatankkaussäiliö. Ilmatankkaussäiliön takaosassa on kolme tilavaloa, joista keltainen kertoo koneen olevan valmiina ilmatankkauskontaktiin, vihreä kertoo polttoainevirtauksesta ja punainen kieltää kontaktin ottamisen.

Maassa tehtävissä tankkauksissa käytetään erillistä ilmatankkaussäiliöön kiinnitettävää tankkausletkua.

USAF:n mukaan MC-130J -koneen harjoitustehtävä tarkoittaa vähintään 40 huoltotyötuntia lentokoneen turvallisen operoinnin varmistamiseksi.

Koneen siipien kärkiväli on 39,7 metriä eli lähes neljä metriä enemmän kuin Airbus A321neo -koneella. Pituuden puolesta 29,3-metrinen kone on kooltaan noin neljä metriä pidempi kuin ATR 72-500 -potkuritubiinikone. Korkeutta sivuvakaajan kärkeen tulee 11,9 metriä eli saman verran kuin Airbus A220-koneella. Maksimi lentoonlähtöpaino (MTOW) on 74 390 kg, joka vastaa lähes Airbus A220-300 -koneen maksimipainoa. MC-130J:n laskeutumismatkavaatimus 61 tonnin painoisena on 945 metriä. MH