Kaakko 19 -harjoitus järjestettiin 27. marraskuuta - 4. joulukuuta. Siinä olivat perinteiseen tapaan vastakkain keltainen ja sininen osapuoli. Keltainen hyökkää, sininen puolustaa. Taistelut alkoivat Mäntyharjun alueelta ja etenivät etelään Pahkajärven kautta Haminan seudulle. Myös merellä Suomenlahden itäisissä osissa oli harjoitukseen liittyvää toimintaa. H Nykyisin sodan ja rauhan rajaa pyritään tietoisesti hämärtämään. Luodaan epävarmuutta kansalaisten keskuuteen, sabotoidaan keskeistä infrastruktuuria, lopulta kaduille ilmestyy "pieniä vihreitä miehiä". Suomen eurooppalaisittain merkittävä vahvuus on ollut suuri reserviläisjoukko, jota ei kylmän sodan päätyttyä ajettu alas toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Nykysodassa sen liikekannallepanoon ei kuitenkaan ole todennäköisesti aikaa. Siksi Puolustusvoimat on kasvattanut valmiusjoukkojensa määrää ja nykyisin käytettävissä oleva nopea vaste onkin merkittävästi parempi kuin joitain vuosia sitten. Etulinjassa erikoistilanteissa on valmiudessa oleva poliisin Karhu-ryhmä. Seuraavaksi vuoroon tulevat Utin erikoisjääkärit sekä Rajavartioston ja merivoimien erikoisjoukot. Nopeasti liikkeelle saatavat, 347 vuorokautta palvelevista varusmiehistä kootut erikoiskoulutetut valmiusyksiköt (VYKS) nostavat nopeasti käytössä olevien joukkojen määrää merkittävästi.
Harjoituksessa ei ollut osana strategista tasoa vaan siinä keskityttiin operatiivis-taktiseen toimintaan. Ulkomaisia joukkoja ei ollut mukana. Toimintaa ei myöskään oltu käsikirjoitettu vaan puolustaja reagoi pohjoisesta etenevän hyökkääjän toimiin. Kaakko 19 -harjoituksen suurin vahvuus yhtenä päivänä oli noin 12 000 henkilöä. Heistä palkattua henkilöstöä oli 2 656, varusmiehiä 6 212 ja reserviläisiä 3 256. Ajoneuvoja oli 2 200. Uutuutena oli käytössä kotimaista valmistetta oleva M18-johtamisjärjestelmä (Bittium TAC WIN). Sitä kuvataan digitaalisten yhteyksien viemisellä siviilimaailman 5G-tasoa vastaaviksi. Kaakossa M18 oli käytössä maa- ja merivoimilla. Ilmavoimista oli mukana neljän Boeing (McDonnell Douglas) F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjän parvi sekä kaksi BAE Systems Hawk -suihkuharjoituskonetta. Myös yhteyskoneita oli mukana. Harjoituksessa lensi kaksi Gates Learjet 35 A/S - ja yksi Pilatus PC-12NG -kone.
Rajavartiolaitoksesta oli mukana yksi Airbus Helicopters H215 Super Puma -helikopteri (otsikkokuvassa) sekä Dornier Do 228 -meritoimintakone. Alkutalven sääolosuhteet toivat lentotoiminnalle haasteita mm. matalan pilvikaton myötä. Niin hävittäjät kuin NH90-kopterit pystyivät toimimaan siitä huolimatta. Maastossa liikkuville joukoille pitkään jatkunut sade luonnollisesti tuotti epämukavuutta. Avainsana Kaakossa oli kokonaistulenkäyttö ja Puolustusvoimien vaikuttamisen ketjun harjoittelu. Maa-, ilma- ja merivoimat taistelivat toisiaan tukien aina tilanteen mukaisesti. Ilmapuolustuksen suorituskykyihin kuuluivat Hornet-hävittäjien ohella erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät niin maa- kuin merivoimissa. Ilmavoimat nostaa tilanteen kiristyessä valvontakykyään lisäämällä mittaavien tutkiensa määrää eri puolilla valtakuntaa. Näin parannetaan ilmatilannekuvaa, joka ulottuu maan rajojen ulkopuolelle. Ilmaoperaatiokeskus koordinoi tulenkäyttöä ja sen alaiset pääjohtokeskukset puolestaan johtavat suoraan taistelua ja ilmatorjuntaa.
Ilmasta-maahan suorituskyvyillä tuetaan maa- ja merivoimien taistelua. Lisäksi tukilentotoiminta auttaa logistiikkaa. Maan kaakonkulmasta oli harjoitukselle varattu oma ilmatila, joka oli jaettu useisiin osiin esimerkiksi ilmatorjunnan tulenkäytön vapausasteen perusteella. Kokonaisuus oli kuitenkin laajamittaista suihkukoneosastojen ilmataistelutoimintaa ajatellen oli melko ahdas.
Oikeita lentoja ja maalisimulaatioita yhdistämällä ilmatorjuntajoukoille luotiin mahdollisimman todenmukainen toimintaympäristö. Maalit eivät tulleet tutkanäytöille tyhjästä, vaan näkyivät ensin oikeina lentoina harjoituksen laajemmassa kokonaisuudessa. Tärkeä osa joukkojen tukemista oli JTAC-ilmatulenjohtajien (Joint Terminal Attack Controller) käyttö (kuvassa yllä). Heidän tehtävänään on olla maastosta suorassa radioyhteydessä hyökkäävään koneeseen ja siten koordinoida asevaikutus oikeaan maaliin. JTAC voi myös itse valaista maalin laserilla täsmäpommia varten. Varustukseen kuuluu myös tarvittava ilmailuradiokalusto. Ilmatulenjohtajan koulutus hankitaan ulkomailla ja se tuottaa kyvyn toimia yhdessä myös kansainvälisten kumppanien koneiden kanssa. Ilmavoimien Hornet pudotti jo ennen varsinaisen Kaakko-harjoituksen käynnistymistä 22. marraskuuta kovan GPS/inertia-ohjautuvan JDAM-täsmäpommin (Joint Direct Attack Munition) Pahkajärven harjoitusalueelle (lue lisää linkistä alla).
Siksi Kaakko 19 -harjoituksessakin oli lennokkitoimintaa niin hyökkäävällä kuin puolustavalla osapuolella. Luonnollisesti pari vuotta sitten käyttöön tulleet Israelista hankitut Aeronautics Orbiter 2B Mini UAS -tiedustelulennokit (kuvassa oikealla, lue lisää linkistä alla) olivat mukana myös reserviläisten operoimina. Teksti: Tero Tuominen Lue myös:
|
|||