Rajavartiolaitos nousi siivilleen 90 vuotta sitten 14. elokuuta 1930. Lentotoiminta käynnistyi Rajavartiolaitoksen edeltäjän Merivartiolaitoksen ensimmäisellä VL Sääski II -lentokoneella. Nykyisin Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueella on sekä kiinteä- että pyöriväsiipisiä ilma-aluksia.

Merivartiolaitos eli Rajavartiolaitoksen edeltäjä aloitti lentotoiminnan 90 vuotta sitten, kun Tullilaitos luovutti 14.8.1930 silloiselle Merivartiolaitokselle ensimmäisen VL Sääski II -lentokoneen. Se sijoitettiin Ahvenanmaan Degerbyhyn.

LK1 -tunnuksen saaneella kaksipaikkaisella, kaksitasoisella ja avo-ohjaamolla varustetulla VL Sääski II -koneella lennettiin kaikkiaan noin 800 lentotuntia. Ensimmäinen koneyksilö oli käytössä vuoteen 1933 saakka, jolloin se museoitiin. Vuonna 1935 koneen rekisteritunnukseksi tuli OH-MVA, kun Merivartiolaitoksen lentokoneet siirrettiin siviilirekisteriin.

Merivartiolaitoksen lentokalusto päivittyi vuonna 1932 kahdella Junkers F 13 -koneella ja kolmas saatiin käyttöön vuonna 1934. Ne olivat OH-MVB (LK2), OH-MVC (LK3) ja OH-MVD (LK4).

Kyseessä on samainen konetyyppi, jolla nykyinen Finnair eli silloinen Aero aloitti lentonsa Katajanokan lentosatamasta vuonna 1924. Kaikki kolme Merivartiolaitoksen Junkers -koneista ostettiin Aerolta.

Alkuaikoina Merivartiolaitoksen lentokoneresursseja käytettiin salakuljettajienkin jahtaamiseen, mutta myöhemmin myös mm. sairaanhoito- ja pelastustehtäviin koko valtakunnan alueella aina Hangosta Petsamoon.

1940-luvulla käyttöön saatiin ilmavoimilta kahdeksanpaikkaisia Junkers W 34 (K 43) -koneita OH-MVF,  OH-MVH ja OH-MVI. Niiden käytön aikana vuonna 1944 Merivartiolaitos ja Rajavartiolaitos yhdistyivät.

Seuraava vuosikymmen toi taas uuden konetyypin, kun 1951 hankittiin kaksi de Havilland Canada DHC-2 Beaver -konetta OH-MVK ja OH-MVL. Näitä kuusipaikkaisia ja paarikuljetukseenkin venyviä lentokoneita oli lopulta kolme kappaletta, kun käytöön tuli myös OH-MVM.

Ensimmäinen pyöriväsiipinen ilma-alus Rajavartiolaitokselle hankittiin vuonna 1960. Ensimmäinen kopterityyppi oli WSK PZL SM-1S/600 (Mil Mi-1), joita hankittiin Puolasta kaksi kappaletta OH-HRA ja OH-HRB. Rajavartiolaitoksen operointiin tuli myös SPR:n Mil Mi-1 OH-HRC. Pelastushelikopteritoiminta Suomessa käynnistyi niiden myötä Rajavartiolaitoksen Immolan, Kajaanin ja Ivalon helikopteritukikohdista vuonna 1961.

Vuonna 1965 Rajavartiolaitoksen käyttöön saatiin keräysvaroin hankittu Sud-Aviation S.E.3130 Alouette II helikopteri OH-HIS. Sen varustukseen kuului kahden paaripotilaan kuljetusmahdollisuus, hätälähettimen etsintälaite, lääkärilaukku ja hätään joutuneen henkilön pelastusköysi.

Vuodesta 1968 helikopterikalustoa uusittiin ja vanhat kopterit korvattiin Agusta-Bell 206 A JetRanger -helikoptereilla. Niitä olivat OH-HRD, OH-HRE, OH-HRF, OH-HRG, OH-HRH, OH-HRI, OH-HRJ. Viimeisimmät  niistä hankittiin 1980-luvulla. Kopterit oli sijoitettu Helsinkiin, Turkuun ja Ivaloon. Rajavartiolaitos käytti JetRangereita partiolennoilla päiväsaikaan vielä 2000-luvullakin.

1970-luvulla kopteritukikohtien paikoiksi vakiintuivat Helsinki, Turku, Immola, Kajaani, Rovaniemi ja Ivalo. Lentokoneiden osalta tukikohdat olivat Turku, Vaasa, ja Rovaniemi ja käytössä olivat edelleen DHC-2 Beaverit.

Vuosina 1976 ja 1979 merivalvontatehtäviin hankittiin kaksi kaksimoottorista Piper PA-31 Navajoa OH-PRA ja OH-PRB.

1980-luvulla Rajavartiolaitoksen käyttöön siirrettiin ilmavoimista kolme Saab 91 Safir -koulukonetta. Niistä SF-34 ja SF-35 ovat olleet elokuussa 2020 myynnissä Suomen Ilmavoimamuseolla huutokaupassa. Kolmas koneyksilö SF-24 on lentokunnossa ja yksityisomistuksessa. 

1980-luvulla helikopteripuolella käytössä oli kolme Mil Mi-8T -helikopteri OH-HVA, OH-HVB ja OH-HVC. Ne siirtyivät vuonna 1997 maavoimien käyttöön.

Vuonna 1984 Sisäministeriön asettama Helikopteritoimikunta-83 asetti Rajavartiolaitoksen lentotoiminnalle  suuntaviivat.

Hankintalistalle tuli kolme keskiraskasta meripelastushelikopteria vuosille 1987-1988 sekä kolme kevyttä kaksimoottorista meripelastuskopteria vuosille 1984-1988.

Tämän perusteella hankittiin keskiraskaaksi meripelastushelikopteriksi kolme Aerospatiale AS332 Super Pumaa OH-HVF, OH-HVG ja OH-HVI ja kevyeksi kaksimoottoriseksi meripelastushelikopteriksi kolme Agusta-Bell 412 -meripelastushelikopteria OH-HVD, OH-HVD ja OH-HVH.

Niitä hankittiin kaksi lisää vielä myöhemmin 1990-luvulla OH-HVJ ja OH-HVK.

Suorituskykyä kehitetään helikoptereiden muutostöillä ja MVX-hankkeella

Nykyisin Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivue koostuu Helsingissä sijaitsevasta esikunnasta ja kolmesta tukikohdasta, jotka sijaitsevat Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä.

Vartiolentolaivueen tehtäväkenttään kuuluu mm. rajavalvonta-, ympäristövalvonta-, merivalvonta- sekä meripelastus- ja sammutustehtäviä.

Kiinteäsiipinen kalusto on sijoitettu Turkuun ja pyöriväsiipisten osalta pääosa kalustosta on sijoitettuna Helsinki-Vantaalle vuonna 2017 käyttöön otettuun uuteen tukikohtaan.

Suomen päälentoasemalle avattiin myös vartiolentolaivueen helikopteritoimintaan tarkoitettu 310 metriä pitkä ja 20 metriä leveä laskualue FATO H16/H34 (Final Approach and Take-Off area) sekä julkaistiin helikopteritoimintaan oma ILS-mittarilähestymismenetelmä.

Vartiolentolaivueella on käytössään kaksi vuonna 1995 hankittua Dornier 228 -valvontalentokonetta, viisi Airbus Helicopters AS332/H215 Super Puma -meripelastushelikopteria, neljä kevyttä yksimoottorista AgustaWestland AW119 Ke Koala -helikopteria sekä kolme Agusta-Bell 412EP-helikopteria OH-HVJ, OH-HVK ja OH-HVE. Niistä ensimmäinen modernisoitiin 2010-luvun lopulla.

Rajavartiolaitos on viimevuosina peruskorjannut myös meripelastushelikoptereitaan OH-HVF, OH-HVG ja OH-HVI sekä päivittänyt niiden suorituskykyjä vastaamaan kahta uudempaa vuonna 2016 hankittua OH-HVP ja OH-HVQ -helikopteria.

Myös vuosina 2009-2011 hankitut Koalat OH-HVL, OH-HVM, OH-HVN ja OH-HVO käyvät parhaillaan läpi muutostöitä, joissa niiden tehtäväkenttä laajenee entisestään.

Nykyisten jo 25 vuoden ikään ehtineiden Dornier 228 -valvontalentokoneiden osalta käynnissä on MVX-hanke, jonka aikana ne korvataan vähintään kahdella miehitetyllä kiinteäsiipisellä ilma-aluksella vuonna 2025.

Tietopyynnöt lähetettiin valmistajille kesällä 2020 ja hankintapäätös on tavoiteaikataulun mukaan määrä tehdä vuonna 2022.

MVX-hankkeen nimi juontaa juurensa Rajavartiolaitoksen kiinteäsiipisten ilma-alusten reisteritunnuksiin. Suuri osa on saanut tunnuksensa aakkosjärjestyksessä OH-MVA:sta lähtien. Nyt käytössä olevien Dornier 228 -koneiden tunnukset ovat OH-MVN ja OH-MVO.

Parhaillaan Rajavartiolaitoksen käytössä on myös Euroopan Meriturvallisuusvirasto EMSA:n kautta miehittämätön Schiebel Camcopter S-100. Se on mukana operatiivisissa tehtävissä neljän kuukauden ajan.

Rajavartiolaitoksen ilma-alukset ovat siviili-ilma-alusten rekisterissä, jolloin niillä voi lentää vapaammin mm. Ahvenanmaalle ja ulkomaille. Sotilasilma-aluksilla toiminta on rajoitetumpaa.

Nyt 90 vuotta lentotoiminnan käynnistymisestä Rajavartiolaitoksen ensimmäinen lentokone VL Sääski II LK1 on esillä Suomen merimuseossa Merikeskus Vellamossa Kotkassa (otsikkokuva).

Muista Rajavartiolaitoksen aiemmista ilma-aluksista mm. de Havilland Canada DHC-2 Beaver -koneita on esillä Kotkassa sekä Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa Vantaalla. MH

Pävitys kello 15.59: Tarkennettu AB412-koptereiden määrä kahdesta kolmeen ja yhden koneen toteutettu modernisointi kahden sijaan.

Lue myös: