MVX-hankkeessa on jo vuoden 2019 aikana toteutettu alustavaa markkinatutkimusta tarjolla olevista lentokoneista ja suorituskyvyistä tulevaisuuden tarpeisiin. Tehdyn pohjatyön perusteella Rajavartiolaitos aikoo korvata Dornier 228 -merivalvontakoneet kiinteäsiipisillä miehitetyillä ilma-aluksilla, joissa on nykyaikaiset ja tehokkaat sensorit.
MVX-hankkeen investoinnin suuruutta ei ole vielä päätetty ja se riippuu myös valmistajien vastauksista tietopyyntöihin. Valtion talousarviossa ei ole vielä osoitettu tilausvaltuutta, mutta MVX-hanke on osa nykyistä hallitusohjelmaa. Investoinnin kokoluokkaa voivat kuitenkin rajoittaa sekä hankinta- että elinkaarikustannukset. Ne voivat johtaa pienempään konetyyppiin rajoitetulla suorituskyvyllä. Rajavartiolaitoksen mukaan hankinnan kohteena olisi operatiivisten vaatimusten mukaan kuitenkin vähintään kaksi lentokonetta. Valmistajien tulee toimittaa vastauksensa RFI-tietopyyntöön viimeistään 30. syyskuuta 2020. Tietopyyntöjen vastaukset analysoidaan vuoden 2020 loppuun mennessä.
Operatiivista käyttöä varten tarvittava miehistöjen ja teknisen henkilöstön koulutus on määrä suorittaa vuoden 2024 aikana. Tavoitteena on toimitus alkuvuodesta 2025 ja täysi operatiivinen suorituskyky MVX-koneilla halutaan saavuttaa vuoden 2025 loppuun mennessä. Hankittavan uuden ilma-aluksen on määrä palvella 30 vuotta, jonka aikana siihen tehdään tarvittavat elinkaaripäivitykset. Hankkeen tavoiteaikataulu on lähes vastaava, kuin Suomen ilmavoimien HX-hankkella, jossa korvataan F/A-18 Hornet -hävittäjien suorituskyky. HX-hankkessa ainakin Ilmavoimat on tutustunut myös Saab GlobalEye-monitoimivalvontakoneeseen ja aiemmin merivoimat on tutustunut Suomessa Boeing MSA-merivalvontakoneeseen. Suomessa eri toimijoiden suorituskyvyt voivat hyvin täydentää toisiaan. Vastaavia ratkaisuja tarjoavat ainakin ATR 72MP ja Airbus A320M3A (A320neo) sekä Airbus C295 MPA -meritoimintakoneet. Näistä viimeisin konetyyppi on käytössä kuljetus- ja tiedustelukyvyin varustettuna myös Suomen ilmavoimilla.
Arvio vuosittaisesta käyttötarpeesta on 600-1500 llentotuntia. Niistä jopa 70 prosenttia lennettäisiin meren yllä. Kokonaismäärästä 25 prosenttia puolestaan tapahtuisi matalilla lentokorkeuksilla, jolloin luvassa on enemmän turbulenssia sekä lintutörmäysvaara on ilmeinen. Uuden suorituskyvyn hankinnassa oleellista on lentokoneiden ja valvontajärjestelmien luotettavuus. Niiden tulee olla operatiivisesti käytettävissä koska tahansa. Lentokoneen tulee olla päivystysvalmiudessa ympäri vuoden. Tämä tarkoittaa minimissään kahden lentokoneen hankintaa.
Edellämainittujen seikkojen takia lähtöluotettavuuden tulee olla mahdollisimman korkea ja tarkastusten sekä huoltojaksojen vaatima aika mahdollisimman lyhyt. Lisäksi huoltotoimien tulisi olla sellaisia, että operatiivisen käytön aikana lentomiehistö voisi suorittaa vaaditut toimenpiteet viikon mittaisen ja 25 lentotunnin ajanjaksolla. Vastaavasti kuukauden ja 150 lentotunnin ajanjaksolla työstä tulisi selviytyä yhden mekaanikon avulla. Vaatimuslistalla on Suomen talviolosuhteista johtuen myös tarve toiminnasta epäpuhtaalta kiitotieltä ja heikoissa kitkaolosuhteissa sekä matkustamon lämmityksestä. Muita mahdollisia vaatimuksia MVX-hankkeen ehdokkaille voisivat olla miehistön- ja rahdinkuljetuskyky sekä kyky toimia myös MEDEVAC-tehtävissä. Vaatimukset tarkentuvat kuitenkin hankkeen edetessä erityisesti tietopyyntövastausten myötä.
Lentokoneet on varustettu merivalvontatehtäviin, mutta niillä voidaan suorittaa myös muita rajavalvontatehtäviä sekä etsintä- ja pelastustehtäviä myös mantereen yllä. Merivalvontakoneiden tehtäväkenttään kuuluu myös Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta sekä ympäristövalvonta.
Vuosittain lentotunteja tulee Rajavartiolaitoksen mukaan noin 700-1000. Yksi miehistö koostuu normaalisti kahdesta ohjaajasta ja kahdesta järjestelmäoperaattorista. MVX-hankkeen tavoiteaikataulun mukaan uusi suorituskyky tulee käyttöön vuonna 2025, jolloin Dornierit ovat jo 30 vuoden ikäisiä. Toukokuussa 2020 Dornier-kalusto saavutti jo 25 vuoden iän ja niillä lennetty käytössä oloaikana yhteensä yli 20 000 lentotuntia.
Se lensi Merivartiolaitoksella noin 800 lentotuntia tunnuksella LK1, mutta sai myöhemmin käytöstä poiston jälkeen rekisteritunnuksen OH-MVA vuonna 1935. Suuri osa Rajavartiolaitoksen käyttämistä kiinteäsiipisistä ilma-aluksista ovat saaneet sen jälkeen tunnuksensa aakkosjärjestyksessä. Poikkeuksiakin oli, sillä 1976 hankitut Piper Navajo -koneiden tunnukset olivat OH-PRA ja OH-PRB. Nyt käytössä olevien Dornier 228 -koneiden tunnukset ovat OH-MVN ja OH-MVO. Rajavartiolaitoksen ilma-alukset ovat siviili-ilmalusten rekisterissä, jolloin niillä voi lentää vapaammin mm. Ahvenanmaalle ja ulkomaille. Sotilasilma-aluksilla toiminta on rajoitetumpaa.
Lue myös aiemmat uutisemme liittyen Rajavartiolaitoksen Dornier-suorituskyvyn korvaamisesta ja MVX-hankkeesta (Lentoposti.fi kertoi Vartiolentolaivueen Dornier-koneiden korvaustarpeesta jo toukokuussa 2016):
|
|||