Ari Huusela valmistautuu parhaillaan lokakuussa starttaavaan seuraavaan valtamerikisaansa yli Atlantin. Edessä on kahvikisana tunnettu Transat Jacques Vabre, jossa purjehditaan kaksin pysähtymättä Ranskasta Brasiliaan. Sitä seuraa vuonna 2020 pitkään lentäjän haaveena ollut Vendee Globe -yksinpurjehdus maailman ympäri Imoca 60 -veneellä.

 Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela esittelee jättimäistä Ariel II IMOCA-luokan venettään Helsingin Lauttasaaressa Lentoposti.fi:lle. Lajissa ja veneen järjestelmissä on selkeitä yhtäläisyyksiä ilmailumaailmaan eli Arin varsinaiseen työhön Airbus A350 -laajarunkokoneen kapteenina.

IMOCA-luokka on yksinpurjehduksen kuninkuusluokaksi kutsuttu ammattipurjehtijoiden kilpailuluokka, jossa kilpaillaan 60-jalkaisilla, äärimmäisen suorituskykyisillä yksirunkoveneillä. Kilpailuista kuuluisin on Vendée Globe, jossa purjehditaan maapallon ympäri yksin, pysähtymättä ja ilman ulkopuolista apua. Siihen Huuselan on määrä startata marraskuussa 2020.

Suuren 60 jalkaa eli reilun 18 metriä pitkän veneen kannen alta ei paljastu tiikkistä pöytää, ei sohvaryhmää eikä parisänkyä. Nyt ollaan ammattiveneessä, joka muistuttaa merkittävästi enemmän lentokonetta, kuin perhevenettä.

Sisustus on riisuttu kokonaan pois ja tilalla on työpiste, jonka vähäiset kalustukset on keveyden puolesta rakennettu hiilikuidusta. Hieman lentokoneen ohjaamoa muistuttavan työpisteen sisällöstä vastaavat kartta- ja reititysohjelmiston näytöt, veneen valvontamittarit sekä työpöytä, jonka ääressä lähetetään kuulumisia ulkomaailmaan yksinäiseltä valtamereltä.

 Kajuutan työpisteen tärkein ja kriittisin toiminto on Adrena pro eli suorituskyky- ja reititysohjelmisto. Sen kautta veneeseen saadaan sää- ja tuulitietoja. Yhteys toimii satelliitin kautta, joka toimii myös datan lähetyskanavana veneestä maailmalle.

Työpisteen edessä on sohvan kaltainen istuin, jossa Huusela lepää. Pitkillä purheduksilla korostuvat fyysiset ominaisuudet, joista yksi on kyky selvitä lyhyillä unilla. Huusela kertoo, että Unta kertyy lyhyillä nokosilla noin 4-6 tuntia vuorokaudessa. Siis usean kuukauden ajan.

Esiin otetaan keltainen salkku. Se on lääkintälaukku, joka on pakattu täyteen kaikkea mitä voi tarvita matkalla maailman ympäri. Mukana on mm. hygieniatuotteita, sidontatarpeita ja kipulääkkeitä. Yksi tarpeellinen on palovammarasva, jolle on jo aiemmalla purjehduksella ollut käyttöä. Tuolloin kuumaa vettä loiskahti Huuselan kädelle JetBoil-kannusta.

Siihen liittyen tärkeä asia matkalla on myös ravinto. Ruokavalikoimaan kuuluu merkittävä määrä kuivamuonaa ja myös suomalaistuote eli Ambroniten kehittävä juotava ateria. Pitkän purjehduksen aikana ruokalistalta löytyy varmasti suosikki ja myös inhokki. Pitkän ajan kuluessa suosikki ja inhokki voivat myös vaihtaa paikkaa, huomauttaa Huusela esitellessään ravintovaihtoehtoja.

 Keskeltä kabiinia lattiasta avautuvan luukun alta paljastuu köliä säätelevät työsylinterit. Nämä 4,5 metristä ja lähes kolmen tonnin painoista köliä liikuttavat työsylinterit muistuttavat merkittävästi Airbusin laskutelinettä. Juuri kölin takia tätä kahdeksan tonnin painoista kilpavenettä navigoitaessa on oltave erityisen tarkka liikuttaessa Suomen matalahkolla vesialueella.

Veneen masto kohoaa korkeuksiin ja yltää aina 28 metriin. Aerodynaaminen masto on kääntyvä ja toimii isopurjeen johtoreunana ohjaten virtauksen purjeeseen toimien hieman samoin kuin siipi ja sen etureunan solakot.

Huuselan veneellä on purjehdittu suurimmillaan 28 solmun nopeudella. Ari kertoo itse ajaneensa veneellään suurimmillaan 23 solmun nopeutta.

Huuselalla on takana jo neljä yksinpurjehdusta yli Atlantin. Seuraava Imoca-maailmanmestaruuskiertueen kisa ja jälleen yksi etappi kohti päätavoitetta on Transat Jacques Vabre. Se on ainoa kaksin purjehdittava IMOCA-kilpailu. Siihen Huusela starttaa 27. lokakuuta 2019 yhdessä irlantilaisen Mikey Fergusonin kanssa.

Reitin pituus Ranskan Le Havresta Brasilian Salvador da Bahiaan on noin 4.350 merimailia eli 7.800 km. Kilpailuun on ilmoittautunut historiallisen suuri määrä veneitä eli 67 kappaletta. Niistä IMOCA-tiimejä on ennätykselliset 34.

Ennen Vendee Globea vuonna 2020 on luvassa vielä kaksi muutakin kisaa eli touko-kesäkuussa 2020 kilpailtavat Brestistä Charlestoniin ja Transat New York -Vendee New Yorkista Les Sables d'Olonneen. Jälkimmäinen kilpailu on sama johon Huuselan oli määrä osallistua vuonna 2016.

Tuollon startti estyi koska vuokravene haaksirikkoutui edeltävässä kilpailussa, jossa sillä purjehti veneen omistaja. Huusela jäi tuolloin sijaiskärsijäksi, kun venettä ei enää ollut käytettävissä hänen kilpailuunsa.

Päätavoite eli vuoden 2020 Vendee Globe -maailmanympäripurjehdus on tarkoitus suorittaa alle 100 päivän. Huusela tarkentaa, että alle 90 päivää olisi hyvä suoritus. Sillä ei kuitenkaan kilpailla kisan voitosta, jonka odotetaan menevän noin 70 päivän purjehduksen tekevälle.

Merkittävä parinkymmenen päivän mittainen ero on usean tekijän summa. Kyse on osin rahasta. Huuselan ja hänen tiiminsä maailmanympäripurjehduksessa on kyse miljoonahankkeesta. Kilpakumppaneilla budjetti on parhaimmillaan huimat 20 miljoonaa, joka mahdollistaa täyden keskittymisen purjehtimiseen sekä merkittävään määrään harjoituksia, joiden myötä venettä voidaan vielä lähemmäs äärirajoja. Jos jotain hajoaa voidaan ostaa uutta tilalle. Summat ovat suuria. Lisäksi osa kisaajista on mukana Vendee Globessa jo neljättä kertaa.

Huuselan vene on valmistunut vuonna 2007, kun osa kilpailijoista lähtee matkaan täysin uusilla veneillä, joissa on uusia suorituskykyjä verrattuna vanhempaan. Mikäli Huuselalla olisi merkittävä määrä rahaa ja kisaa käytäisiin samalla veneellä hankkisi hän siihen merkittävän suorituskykyparannuksen 1,5 miljoonan euron runkoremontilla. Sellainen on tehty Ariel II -veneen sisarveneeseen.

Remontti pitäisi sisällään suuria muutoksia runkoon, johon asennetaan foilit, uudet peräsimet sekä uusi siipimasto. Kokonaan uusi vene maksaisi huimat viisi miljoonaa euroa. Edelleen toimivan, mutta iäkkäämmän Ariel II:n hankintahintaluokka oli vain noin 10 prosentin luokkaa uuden hinnasta. Suorituskykyeron uuteen veneeseen Huusela kertoo olevan noin 20 prosentin luokkaa purjehdusvauhdissa.

Nykyinen ennätys IMOCA-luokan maailmanympäripurjehduksessa on reilut 74 päivää. Huuselan lopullinen sijoitus riippuu paljon myös kisan keskeyttävien määrästä.

Tasoitusta on siis annettu välineissä muttei osaamisessa eikä purjehtustaidossa. Huusela oli ensimmäinen Pohjoismaalainen IMOCA-luokan kilpailuun osallistunut, joka pääsi maaliin marraskuussa 2018 Route de Rhum -kilpailussa.

Se on yksi maailman suurimmista ja kuuluisimmista purjehduskilpailuista. Kisassa purjehdittiin yksin Ranskan Saint-Malosta Karibian Guadeloupelle. Reitin teoreettinen pituus on noin 3500 merimailia eli reilut 6000 kilometriä.

Huuselalla on nyt takanaan siis neljä yksinpurjehdusta Atlantin ylitse. Kaikkiaan hän on purjehtinut nykyisellä Ariel II -veneellään 15 000 merimailia, joista yksin noin 9000 merimailia. Airbusin ohjaamossa hän on viettänyt tuhansia tunteja joiden aikana maileja ja kokemusta ilmassa on kertynyt melkoisesti.

”Tavoitteena on päästä turvallisesti perille, kuten matkustajakoneellakin toimiessani lentokapteenin tehtävissä”, painottaa Huusela.

”Toki koti-ikävä ajaa purjehtimaan vauhdilla, mutta turvallisesti”, keventää Huusela heti perään.

Ennen kisaan lähtöä on tehty paljon työtä ja kaikki riskit pyritään eliminoimaan ennen kisan starttia. Oikeanlaisen valmistautumisen seurauksena Huusela onkin päässyt maaliin kaikissa neljässä kisassa joihin hän on päässyt starttaamaan. Kilpailuissa keskeytysprosentti on keskimäärin 30.

”Keskeytykseen johtavat syyt voivat olla kiinni teknisistä järjestelmistä, kuten autopilotin rikkoontumisesta, maston katkeamisesta tai jopa törmäämisestä valaaseen tai muuhun veteen päätyneeseen roinaan”, täsmentää Huusela.

Hän kertoo itsekin havainneensa purjehduksella kuolleen ja pahasti pullistuneen valaan. Se paljastui hänelle yllä lentävästä lintuparvesta, joka söi valasta.

”Myrsky Itämerellä voi olla paha, sillä siellä on terävää aallokkoa. Se on samankaltaista kuin Biskajanlahdella, mutta siellä myrskyn kohtaamisen todennäköisuus on suurempi, koska isoja myrskyjä on siellä joka syksy. Kelit merellä ovat siis kovemmat kuin ilmassa. Airbusin ohjaamossa taivaalla tuntee olonsa turvalliseksi”, kuvailee Huusela meren myrskyjä ja taivaan turbulensseja verraten.

”Veneen säätutkalla näkee pilvet paremmin kuin lentokoneissa, kun keila on alhaalta ylös”, vertaa Huusela veneen ja lentokoneen järjestelmien ominaisuuksia.

”Purjeveneen redundanssia on rakennettu samaan tapaan kuin lentokoneissa”, jatkaa Huusela.

Ariel II sai vastikään uuden B&G:n H5000 -automaattiohjausjärjestelmän edellisen 12 vuotta vanhan tilalle. Uudistus toi autopilotin lisäksi uuden elektroniikkajärjestelmän. Kyseessä on kahdennettu ohjausjärjestelmä, jossa on myös kaksi erillistä prosessoria ja dataverkkoa. Automaattiohjaus on äärimmäisen tärkeä yksipurjehduksella valtamerten poikki. Mukana on myös yksinpurjehtijalle välttämätön apuväline eli langaton autopilotin kaukosäädin. Veneeseen uusittiin myös tutka ja VHF sekä muun liikenteen seuraamiseen tarvittava AIS-lähetin.

Sähköä veneen järjestelmille tuottaa kaksi hydrogeneraattoria sekä aurinkopaneelit. Yksi generaattori kykenee tuottamaan riittävästi sähköä kaikille järjestelmille. Pelkällä aurinkoenergialla joistain järjestelmistä on luovuttava. Edellisten lisäksi käytössä on myös veneen oman moottorin dieselgeneraattori. Sitä voi käyttää ilman potkurin tuottamaa työntövoimaa.

Moottorin käyttö etenemiseen johtaisi tietyissä kilpailuissa aikasakkoon mutta maailmanympärimatkalla tuloksena olisi hylkäys.

Teknisten vikojen ilmentyessä Huuselalla ei mene sormi suuhun. Hän on nimittäin aiemmalta koulutukseltaan lentokoneasentaja, joten tekniset ratkaisut ja rakenteet ovat hänelle tuttuja.

Moottori on tärkeä turvallisuuden kannalta, kun ollaan kaukana valtamerellä. Mikäli kanssakilpailija on pulassa on ainoa apu toinen kilpakumppani. Tämän takia veneiltä vaaditaan suorituskykyä, että etenemisvauhtia on viisi solmua ja toiminta-aikaa viisi tuntia. Tämä todennetaan veneille tehtävällä IMOCA-hyväksynnällä, jonka aikana vene mm. kiinnitetään laituriin ja sitä tulee vetää tietyllä voimalla moottorin avulla.

Muita turva-aspekteja ovat mm. veneen vesitiiviit laipiot sekä repullinen erilaisia hätälähettimiä. Yhteys saadaan hätätilanteessa vaikka veneen kaatuessa. Satelliittiyhteyden muodostamiseen tarvittava antenni voidaan tälläisessä hätätilanteessa asentaa veneen pohjatulpan kohdalle osoittamaan taas kohti taivasta.

Huuselan tiimillä on nykyisellään käytettävissä datasiirtoa satelliittien kautta vuoden ajaksi noin 1,2 Gt:n verran. Datasiirtoina veneeseen tulee sääkarttoja, jotka eivät ole kooltaan suuria. Enemmän kapasiteettia kuluttaa veneestä ulospäin lähetettävät kuvat ja videot. Niitä Huusela päivittää kilpailun sivuston lisäksi sosiaalisen median kanaviin sekä Ari Huusela Ocean Racingin -verkkosivuille.

”Enemmänkin datasiirtokapasiteettia otettaisiin vastaan”, kommentoi Huusela, jonka veneessä toimintaa kuvataan kolmella kiinteällä GoPro-kameralla ja yhdellä selfiekepin varassa olevalla.

Osa kisaajista tuottaa video- ja kuvamateriaalia myös dronella. Niitä on nähty jo muutamissa kilpailuissa. Huuselalla ei tälläistä ratkaisua ainakaan vielä ole käytössään.

 
Sponsorisopimukset kriittisessä vaiheessa

Huusela hakee edelleen pääsponsoria Vendee Globeen ja rahoitustilanne on juuri kriittisessä vaiheessa. Kulut on pidetty minismissä ja Huusela Ocean racing tiimi on ainoa 30 kisaan lähtevästä amatööripohjalta toimiva. Ryhmään kuuluu kymmenkunta aktiivia ja samanverran lisää talkoolaisia, joilta apua saa tarvittaessa. Ulkomailla kaikki tiimit ovat ammattilaisia.

”Vaikka kyseessä on yksinpurjehdus on tämä merkittävissä määrin ryhmätyötä”, sanoo Huusela kiitellen omaa osaavaa ryhmäänsä.

 Vendee Globe -purjehduskilpailu saa kolmen kuukauden ajan maailmalla merkittävää näkyvyyttä. Lähtölinjalla tapahtumaa seuraa huimat 350 000 katsojaa, facebookissa kisalla on 264 000 fania. Verkkopalvelussa kisan videolähetyksiä on katsottu yli 70 miljoonaa kertaa. Purjehduskisan aikana videomateriaalia tuotetaan huimat 1200 tuntia, joka näkyy 100 eri maassa.

Vendee Globeen osallistuu 30 venettä. Näistä Ari on ainoa pohjoismaalainen osallistuja. Lähin kilpakumppani tulee Saksasta. Ilahduttavasti kisaan lähee mukaan myös viisi naiskipparia.

Koko IMOCA-luokka on saanut yllättävää lisänäkyvyyttä myös YK:n ilmastokokouksesta, joka järjestetään New Yorkissa. Ruotsalainen ilmastoaktiivi Greta Thunberg matkaa sinne juuri saksalaisen kilpakumppanin veneellä.

”IMOCA on käsittykseni mukaan maailman aktiivisin ja tavoitteellisin ympäristö- ja ilmastotekoja edistävä purjehdusluokka”, kertoo Huusela.

IMOCA-yhteisön viisi ympäristöteemaa, joita he tiimien ja omien aktiviteettien kautta toteuttavat, ovat: ympäristökuormituksen vähentäminen ja innovatiivisten uusien ratkaisujen kehittäminen (Ecological Transition), tapahtumien välityksellä vaikuttaminen (Event Organisation), äänenkannattajana ja viestinviejänä toimiminen valituissa teemoissa, kuten No Plastic Challenge ja mertensuojeluun liittyvät erilaiset hankkeet (Raising Awareness, Communications), merten suojeluun ja luonnon ymmärtämiseen liittyvän tieteen tukeminen kannustamalla tiimejä toimimaan hankkeiden tutkimusalustoina tai -kumppaneina (Sciences).

Huuselan veneessä on 580 neliömetriä purjepinta-alaa. Se on huomattavasti enemmän kuin hänen toisen työkalunsa siipipinta-ala, joka on Airbus A350 -koneessa vain 442 neliömetriä ja korkeusvakaajan pinta-ala mukaanlukien ”vain” 524 neliömetriä. IMOCA-veneen purjepinta-ala vastaa siis noin kolmea tenniskenttää. Maksimi purjepinta-ala koostuu isopurjeesta 170m2 ja spinaakkerista 410m2. Niiden lisäksi luvun ulkopuolella on vielä erilaisia väliharuspurjeita.

Mukaan lähtevälle pääsponsorille onkin tarjolla näkyvyyttä varten veneen runko ja purjeiden pinta-alat.

”Koko layout on pääsponssin hallinnassa huomioiden olemassa olevat sponsorit. Ne kattavat noin 580 neliömetriä purjepinta-alaa sekä rungon näkyvät osat eli noin 30 neliömetriä”, vihjaa Huusela.

Yksinpurjehdus maailman ympäri ei välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä. Mutta jos miettii kuinka moni sen on toteuttanut niin asia saa uudet mittasuhteet. Vain noin 100 ihmistä on purjehtinut maailman ympäri yksin ilman välipysähdyksiä. Pian Huusela on mahdollisesti yksi heistä. Mt. Everestille on nykyisin kiivennyt jo yli 3000 ihmistä ja avaruudessakin on käynyt yli 700 ihmistä.

”Yksi ryhmä on vielä tätäkin kovempi ja siihen kuuluu suomalainen Tapio Lehtinen. Hän purjehti yksin ilman pysähdyksiä maailman ympäri Golden Globe Race 2018 -purjehduksen. Kyseessä oli 50-vuotisjuhlakilpailu, jossa sai käyttää vain alkuperäisen kilpailun aikana olemassa ollutta teknologiaa”, toteaa Huusela nöyrästi.

Ari Huusela Ocean Racingin Ariel II -veneen näkee käynnissä olevilla venemessuilla Helsingin Lauttasaaressa. Uiva 2019 -näyttely on avoinna 15.-18. elokuuta 2019.

Lentokapteeni ja yksinpurjehtija Huusela esitelmöi uivassa venenäyttelyssä purjehdushankkeestaan ja kokemuksistaan mukaansa tempaavasti läpi tapahtuman. Esitelmässään Huusela kertoi parhaita kokemuksia yksinpurjehduksella olleen kohtaamiset delfiinien kanssa.

Huusela osallistuu veneellään Helsinki Tallinna Raceen double-handed -luokassa  perjantaina 16. elokuuta. Kisa starttaa kello 17:30.  Kisan jälkeen palataan takaisin Helsinkiin ja Ariel II on nähtävillä Uivan laiturissa Hoskilla taas lauantaiaamuna.