Puolustus- ja opetusministeriöiden asettama työryhmä sai huhtikuussa 2013 valmiiksi selvityksen kansallisesta lentokoulutusyhteistyöstä. Tavoitteena oli turvata laadukas ja kustannustehokas koulutus sekä saada aikaan säästöjä. Työ on edennyt jatkoselvitykseen ja tuloksia odotetaan alkukesästä 2014.

Ensimmäiseen raporttiinsa työryhmä laati kolme toteuttamiskelpoista lentokoulutusmallia, jotka eroavat toisistaan yhteisen lentokoulutuksen laajuuden ja kaluston osalta.

Lentokoulutustyöryhmän puheenjohtajana toimi yksikön johtaja Eero Pyötsiä puolustusministeriöstä ja siinä olivat edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus, Rajavartiolaitos ja pääesikunta. Lisäksi työryhmä kuuli useita ulkopuolisia asiantuntijoita. Työnsä maaliskuussa 2012 aloittanut työryhmä keskittyi Suomen ilmailuopiston (SIO), Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen koulutukseen.

Työryhmän mukaan suurin yhteistyöpotentiaali on alkeiskoulutusvaiheessa mutta lentokoulutuskalustollakin on asiassa suuri merkitys. Selvityksen mukaan alkeiskoulutus voitaisiin antaa edullisella mäntämoottorikoneella, kun peruslentokoulutus puolestaan vaatisi mittari- ja taitolentokelpoisen koneen.

Suomen Ilmailuopiston antaman koulutuksen osalta alkeislentokoulutus tarkoittaa yksityislentäjän lupakirjan (PPL) tasoista koulutusta ja puolustusvoimien osalta lentokoulutuksen vaihetta I, joka sisältää myös Rajavartiolaitoksen alkeislentokoulutuksen.

Nykyisin sekä Suomen Ilmailuopisto että Puolustusvoimat ovat ulkoistaneet alkeislentokoulutuksensa. Se voitaisiin toteuttaa yhdessä siten, että sekä sotilas- että siviililentokoulutuksen tavoitteet saavutetaan vähäisin muutoksin.

Peruslentokoulutuksen (SIO: CPL / Ilmavoimat: vaihe II) sisällöt eroavat nykyisellään siinä määrin, että täysin yhtenevän lentokoulutuksen antaminen ei työryhmän mukaan olisi mahdollista, mutta sisällöllisesti etenkin peruslentokoulutuksen alkuvaiheessa on paljon yhteisiä sisältöjä. Näitä on erityisesti perus-, yö-, mittari- ja taitolentokoulutuksessa. Yhteistyöpotentiaalia nähdään olevan lentokoulutuksen lisäksi myös teoriakoulutuksessa.

Alkeislentokoulutusvaiheessa koulutetaan vuosittain Suomen Ilmailuopiston ja Ilmavoimien toimesta yhteensä noin 80 oppilasta ja peruslentokoulutuksessa noin 50 oppilasta.

 
Rajavartiolaitoksella monivaiheinen koulutus

Sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos kouluttaa sen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen tarvittavia valmiusohjaajia sekä helikopteri-, että valvontalentokonekaluston operointiin. Ohjaajia koulutetaan helikopteripuolelle kaksi ohjaajaa joka toinen vuosi ja valvontalentokoneisiin yksi ohjaaja joka neljäs vuosi. Koulutustarpeen arvioidaan olevan samalla tasolla myös keskipitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Helikopteriohjaajien koulutuksessa on kuusi eri vaihetta.

Ensimmäinen vaihe toteutetaan ostopalveluna Tikkakoskella puolustusvoimien lentokalustolla yksityislentäjän lupakirjan tasolle. Helikopteri- ja ansiolentäjänlupakirjat hankitaan ostopalveluna.

Kolmas koulutusvaihe käsittää mm. tunturi-, mittari- ja yölentokoulutusta ja se toteutetaan rajavartiolaitoksen A119 Koala -helikopterilla. Neljännen vaiheen mukainen mittarilentokelpuutus hankitaan ostopalveluna tarjouskilpailun mukaan. Viides ja kuudes vaihe toteutetaan Rajavartiolaitoksen B412- ja AS332 Super Puma -monimoottorihelikoptereilla.

Valvontalentokoneiden ohjaajien koulutus koostuu neljästä eri vaiheesta, joista ensimmäinen toteutetaan helikopteriohjaajien tapaan Tikkakoskella Ilmasotakoulussa. Toisessa koulutusvaiheessa ohjaajat saavat yksityis- ja ansiolentäjänlupakirjat sekä mittarilentokelpuutuksen. Koulutukset hankitaan ostopalveluina tarjouskilpailuiden perusteella. Kolmas ja neljäs vaihe toteutetaan rajavartiolaitoksen Dornier-valvontalentokoneella.

Tulevaisuuden ratkaisumallit

Lentokoulutusmallissa 1 yhteistyö keskittyy yksityislentolupakirjakoulutuksen tasoisen lentokoulutuksen toteuttamiseen. Kustannustehokkuuteen päästäisiin edullisella lentokalustolla kuten VLA- tai LSA-luokan (Very Light Aeroplane tai Light Sport Aeroplanes) mäntämoottorikoneella.

Investointikustannukset olisivat alhaiset eivätkä pääomakulut nousisi liian suuriksi. Kaluston tuntihinnaksi arvioidaan noin 160 euroa per lentotunti. Lentokoneita tarvittaisiin 6-10 kappaletta ja koulutuksessa hyödynnettäisiin myös lennonharjoittelulaitteita. Lentokoulutusvaiheen kokonaisvolyymi olisi noin 2500 - 3000 tuntia.

Sotilapuolella malli 1 tarkoittaisi koulutusvaatimusten tarkentamista. Ohjaajien valinnat tehtäisiin kuten ennenkin. Puolustusvoimat vastaisi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ohjaajavalinnoista ja SIO siviilikoulutukseen hakeutuvien valinnoista. Koulutusvaiheen voisi toteuttaa useampi palveluntarjoaja, joka lisäisi kilpailun kautta kustannustehokkuutta. Vaadittavan lentokaluston käyttö maksaisi työryhmän mukaan vuosittain puoli miljoonaa euroa.

 Lentokoulutusmallissa 2 yhteistyö ulottuisi myös PPL-koulutusvaiheen jälkeiseen lentokoulutukseen ja koulutus toteutettaisiin yhteistyössä mittari- ja taitolentokelpoisella lentokoneella. Koulutus toteutettaisiin kaksivaiheisena yhteisen järjestelmän puitteissa ja eriytyvien siviili- ja sotilasvaatimusten mukaisesti. Toteutuessaan malli 2 vaatisi 10 - 20 koulukonetta ja konekaluston tuntihinnaksi arvioidaan 550 - 600 euroa per lentotunti. Yhteisen koulutuksen volyymi olisi noin 1300 tuntia vuodessa.

Ohjaajavalinnat tehtäisiin kuten mallissa 1. Koulutusmalliin vaadittavan lentokaluston käyttö maksaisi työryhmän mukaan vuosittain 1,8 miljoonaa euroa. Suurempien investointitarpeiden takia taloudellinen riski olisi mallissa kaksi huomattavasti suurempi ja mahdollisia palveluntuottajia olisi vähemmän. Pitkän sitoutumisen arvioidaan vähentävän taloudellista riskiä.

Lentokoulutusmalli 3 on mallien 1 ja 2 yhdistelmä, jossa lentokoulutus annettaisiin kahdella eri konetyypillä. Sotilaslentokoulutus voitaisiin toteuttaa sotilasilmailuna kehittyneemmällä potkuriturbiinikoneella ja siviilipuolella taas siviilivaatimusten mukaisella koneella. Kahden erilaisen lentokaluston käyttö ja ylläpito aiheuttaisi kustannusten nousua riskien ollen mallin kaksi tasolla. Arvion mukaan alkeiskoulutuskoneita tarvittaisiin 6 - 10 ja peruslentokoulutuksen tarpeisiin 1 0- 15 konetta.

Työryhmä piti kaikkia lentokoulutusmalleja toteuttamiskelpoisina. Suurimmat taloudelliset hyödy saataisin raportin mukaan malleissa 1 ja 3. Ohjaajavalintojen yhdistämisellä ei nähty saatavan taloudellisia säästöjä. Kaikkiin malleihin voitaisiin yhdistää optiona myös helikopterikoulutusyhteistyö, joka nähdään vähäisen koulutuksen takia järkevänä.

Sijainti, sijainti ja sijainti?

Työryhmä ei raportissaan ottanut suoraan kantaa käytettävään koulutuspaikkaan vaikka asettikin tiettyjä vaatimuksia sen valinnalle. Koulutuspaikan sijainnin tai sijaintien tulee työryhmän mukaan perustua olemassa oleviin rakenteisiin. Toiminta sijoitettaisiin jollekin käytössä olevalle lentoasemalle, jolla on riittävä ilmatila harjoitusalueineen, tarvittava infrastuktuuri sisältäen riittävät lennonvarmistuslaitteistot, lentoaseman kiitotie-, rullaustie- ja asematasokapasiteetin sekä opetuksen, majoituksen ja hallikapasiteetin vaatimat tilat. Riippuen valittavasta mallista koulutus saattaa edellyttää lentokentältä myös tutkalennonjohtamiskykyä sekä riittävää kiito- ja rullaustiekapasiteettia sujuvan operoinnin takaamiseksi.

Sijoituspaikkakunnan tulisi työryhmän mukaan olla vetovoimainen myös hyvien liikenneyhteyksien ja oheispalveluiden osalta. Työryhmä näki nämä tekijät osana oppilaiden koulutukseen hakeutumisen perusteina. Vaikeuksia paikan löytämiselle tulee asettamaan myös ympäristön hyväksynnän saaminen laajenevalle lentotoiminnalle sekä voimassaolevaa ympäristölupaa, joka saattaisi vaatia päivityksiä laajenevan toiminnan takia. Lentoaseman valintaan tullee vaikuttamaan myös syyskuussa 2012 aloitettu Suomen lentoliikennestrategian valmistelu, jossa on tarkoitus arvioida nykyisen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaista rakennetta, palvelutasoa ja kustannustehokkuutta. Lentoasemarakenteen lisäksi toinen jatkotyössä selvitettävä asia on Suomen ilmatilan rakennemuutos.

Jatkoselvitys käynnissä

Lentokoulutusyhteistyön jatkoselvitys käynnistyi jo kesäkuussa 2013 ja selvitystyöryhmän on määrä saada työ valmiiksi 30. toukokuuta 2014. Jatkoselvityksen tavoitteena on tuottaa perusteita lopulliselle päätöksenteolle ja mahdollisen yhteishankinnan valmisteluille. Lentokoulutusvaatimusten toteutumista tullaan arvioimaan yksityiskohtaisesti perustuen erilaisiin koulutusmalli- ja kalustovaihtoehtoihin. Työryhmä tulee huomioimaan myös toimijoiden koko lentokoulutusjärjestelmien kustannukset mukaanlukien helikopterikoulutus.

Jatkoselvityskään ei tule ottamaan kantaa koulutuspaikkaan vaikka vaatimuksia tullaankin täsmentämään. Mukana on myös tarkennuksia hankintamalleihin ja lainsäädäntöön liittyviin kysymyksiin. Jatkoselvityksen valmistelua varten on asetettu ohjaustyöryhmä, jonka tarkoitus on yhteensovittaa näkemyksiä ja toimia valtioneuvostotasolla sekä ohjata jatkoselvitystyöryhmän työtä. Jatkoselvitystyöryhmä puolestaan tuottaa perusteita lopulliselle päätöksenteolle.

Ohjausryhmän puheenjohtajana jatkaa alkuperäisen selvitystyöryhmän vetäjä, Puolustusministeriön yksikön johtaja Eero Pyötsiä. Varapuheenjohtajana toimii opetusneuvos Tarja Riihimäki opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Jäseniä ovat puolustusministeriön erityisasiantuntija Mikko Varvikko, Eversti Juka-Pekka Keränen pääesikunnasta, eversti Antti Pesari rajavartiolaitoksesta ja yli-insinööri Timo Repo opetushallituksesta.

Jatkoselvitystyöryhmän puheenjohtajana toimii eversti Jukka  Ahlberg Lentosotakoulusta ja varapuheenjohtajana Suomen Ilmailuopiston (SIO) toimitusjohtaja Juha Siivonen. Jäseniä työryhmässä ovat Rajavartiolaitoksen lentotoiminnanjohtaja Jari Multanen,  SIO:n laatupäällikkä Jukka Intke, SIO:n lennonopettaja Kai Ukkola, majuri Ville Hakala Ilmavoimien esikunnasta, majuri Kari Pajunen Maavoimien esikunnasta, kapteeni  Justus Hokkanen Ilmasotakoulusta sekä insinööriyliluutnantti Mikko Kahra Ilmavoimien materiaalilaitokselta.

"Lentokoulutusyhteistyössä on ilmeisen paljon synergiaa ja sitä kautta huomattava potentiaali säästää yhteiskunnan varoja", kommentoi SIO:n toimitusjohtaja Juha Siivonen käynnissä olevaa selvitystä.

Lue myös:
Vinkat poistuvat Ilmavoimien palveluskäytöstä vuoteen 2019 mennessä
Suomen Ilmailuopisto korvaa Bonanzat kaksimoottorisilla Diamond DA42 VI -koneilla
Suomen ilmailuopisto hankkii uusia koulukoneita